Poikien kasvot olivat muuttuneet vakaviksi. Nähtyjä ja kuultuja kauhunkuvia pyrki mieleen. Päivä oli ollut niitä täysi. Kummallinen sekoitus huumaavaa iloa ja hurjaa riemua kietoutuneena yhteen mitä kammottavimman raakuuden ja sydämettömimmän julmuuden kanssa — sellainen se oli ollut, tämä vallankumouspäivä.
— No, Aava, kehoitti Aarne.
— Minun sanottavani supistuu vähiin, sanoi Aava. — Olin Katajan luona, kun ovikello soi rajusti. Tulijat ovat matruuseja. Kotitarkastus. He etsivät jotakin piiloutunutta upseeria. Turhaan panemme vastaan. Turhaan selitämme, että he rikkoivat maan lakeja. »Lakeja!» huutaa johtaja. »Laki on meidän kivääriemme piipussa. Me olemme niitä, jotka käskemme. Yksin me.»
Tuli painostava hiljaisuus huoneeseen.
Sitten hypähti Olavi ylös.
— Toverit! Tänä päivänä on kuin mahtava koski olisi rikkonut estävät sulkunsa. Sulut ovat murskana: Venäjän keisarius on lakannut olemasta. Ympärillä kiehuu kuin hornan kattila. Mitä sieltä ilmoille nousee, sitä emme tiedä. Mutta ne tuulet, jotka tällä hetkellä maassamme puhaltavat, ovat vapauden tuulia. Mikä huumaava, hurmaava sana: vapaus! Tuossa se on, käden ulottuvilla: vapaus. Toiminnan vapaus. Kysymys on vain, miten sitä käytämme. Toverit, tänä päivänä olemme nähneet, millainen on venäläinen sotilas. Vertajanoava peto. Tänään hän janoaa veljensä verta. Huomenna? Huomenna meidän vapauttamme, meidän vertamme. Toverit, onneton isänmaamme ei milloinkaan saavuta vapauttaan, ennenkuin jokainen venäläinen pistin on maasta poissa. Olkoon keisarillinen tai vallankumouksellinen, pois sen pitää! Molemmat ne tahtovat täällä käskeä. Eikä kumpikaan valtiudestaan hyvällä luovu. Toverit, on vain yksi tie oikeaan vapauteen. Yhteistyö suomalaisen jääkäripataljoonan kanssa! Yksin se tukenamme me voimme rakentaa uuden Suomen, vapaan isänmaan!
— Hyvä, hyvä!
Pojat olivat keräytyneet Olavin ympärille. Hänen sanansa löysivät nyt vastakaikua heidän rinnoissaan. Innostus tarttui heihin. Tuossa oli ohjelma, joka oli uskon ja uskalluksen ohjelma, Suomen nuorison ohjelma, heidän ohjelmansa.
— Toverit! jatkoi Olavi yhä kiihtyvällä innostuksella. — Tämä päivä on opettanut meille, että itsenäinen Suomi on luotavissa. Luotavissa, kunhan Suomen kansa tahtoo. Olkaamme me mukana herätystyössä! »Irti Venäjästä — Isänmaan puolesta!» se olkoon tunnuslauseemme!
— Irti Venäjästä — Isänmaan puolesta!