Murahdus oli ainoa vastaus.
Alakuloisina pojat istahtivat pukuhuoneen penkeille.
— No, pojat, kuului alhaalta voimistelunopettajan, lehtori Raikkaan ääni, alkakaapa joutua voimistelemaan.
— Emme me jouda vielä, huusi Saarelainen vastaukseksi. — Meillä on asioita.
— Jaha, jaha. Odotetaan sitten, oli hyväntahtoinen vastaus.
Pojat eivät pitäneet kiirettä. Heitä tympäisi tällä hetkellä kaikki. Joutua naurunalaiseksi — sitä ei ollut luokalle vielä milloinkaan tapahtunut.
Yhtäkkiä sivalsi Aarne Salo otsalta sille valahtaneet hiukset ja hypähti pystyyn.
— Minulla on aate!
Alakuloisuus oli heti kuin poispyyhkäisty pojista. Jos kerran Aarne oli keksinyt jotakin, niin ei se, joka tässä jutussa pitemmän tikun oli vetävä, olisi ainakaan Puutiainen. Ja se oli pääasia. Hinta, millä voitto ostettaisiin, oli samantekevä.
— Kerro!