Aava oli noussut seisomaan lakki kädessä.
— Jaha, Aavako on taas luokan asianajaja? No, mitä sinulla on sanottavana puolustukseksenne? kysyi rehtori hieman ivallisella äänellä.
— Minä en aio puolustautua, vastasi Aava. — Minä pyydän selittää.
— Selittää! kivahti lehtori Puutinen menettäen malttinsa.
Mutta rehtori viittasi suuttuneen opettajan vaikenemaan.
— No, ala, kääntyi hän sitten Aavaan.
— Me emme ole esiytyneet tässä puvussa koulussa muulloin kuin äskeisissä »kokeissa», selitti Aava. — Niihin emme epäilleet tulla siinä, koska se mielestämme sopi noiden »kokeiden» kanssa yhteen. Lakkiimme on kirjoitettu »Maailmanparantajat». Se on se nimitys, jolla lehtori Puutinen on suvainnut mainita meitä koulun ulkopuolella oleville henkilöille. – – Te sanoitte, herra rehtori, että yllämme on narrinpuku, joka ei sovi kouluun. Siinä me kaikki olemme samaa mieltä kanssanne. Mutta me tulimmekin siinä narrinpeliin, joka ei liioin sovi kouluun.
Järvi ja Kari vaihtoivat keskenään merkitsevän silmäyksen. Lehtori Puutinen oli jälleen kuohahtanut, mutta rehtorin katse pakotti hänet vaikenemaan.
— Sinä käytät rohkeita käänteitä, Aava, sanoi rehtori. — Luulen sinun tällä kertaa erehtyvän asemanne suhteen. Te ette tällä hetkellä ole tuomareita, vaan syytettyjä.
Istu.