Pojat lähtivät kiirettä pitämättä.
Pihalla oli puoli koulua odottamassa.
— Stikkaskos Puutiainen muikkarin? utelivat kuudesluokkalaiset, kun nuo kolmetoista marssivat ohi — tällä kertaa vailla »univormua».
— Stikkashan se houna, vastasi Honka ohimennen. Lehtorit Järvi ja Kari lähtivät yhdessä koulusta.
— Usko pois, sanoi Järvi katsellessaan edellä hiljaisina kulkevia seitseniäsluokkalaisia, kyllä noilta munkeilta pääsee hörönauru, kun he pääsevät suojaavan nurkan taa.
— Voi olla.
— Mitä sinä arvelet tästä kaikesta? tiedusteli Järvi.
Lehtori Kari hymyili läpikuultavaa hymyään eli — kuten pojilla oli tapana sanoa — hymyä ryppyjen alla.
— Taitavasti järjestetty, kieltämättä. Ja nolo juttu Puutiselle.
Järvi nauroi.