— No, entäs ne mukavat kuvat? tiedusteli Ojanen.
— Jaa, pojat, niissä se suurin vaiva olikin, vastasi Aarne. — Tulin pian siihen tulokseen, ettei pelkkä kähveltäminen ollut kylliksi. Oli hankittava toisia samanlaisia pahvilaattoja sijaan. Viidesluokkalaiset ovat valmistaneet alkuperäiset. Heiltä sain noin vain ohimennen tietää laattojen suuruuden ja pahvilajin. Itse kuvista huolehti muuan tätini, jolle niitä oli vuosien kuluessa kertynyt. Hän oli kyllästynyt niihin, ja minä tein hänelle palveluksen, vapautin hänet niistä. Päähäni pälkähti järjestää meille aiottujen sijaan Puutiaiselle muistojen pallikokeet, koko- ja osakuvineen. Kun kokoelmassa oli mielestäni muutamia aukkoja, täydentelin niitä mielikuvitukseni ja kykyni mukaan. Olen, näettekös, hieman harrastellut valokuvaustakin. Siinä koko juttu!
— Se onkin mainio juttu, innostui Olavi Linna. — Vaatimattomasti kerrottu, mutta paras, mitä olen kuullut!
— Tsiikaa, tulokasta, mutisi Paasio puoliääneen. — Innostus siskoon innostuttaa myöskin veljeen. Nuo iltakävelyt myllertävät miehen mieltä. Mutta oikein se oli sanottu, tuo — kaikesta huolimatta.
— Tosiaan, Aarne, lausui Laurila, tällä kertaa sinä olet voittanut itsesi. Vielä kerran, pojat, kolminkertainen eläköön-huuto Aarnelle, johtajallemme, ja päälle kolminkertainen malja!
— Eläköön! Eläköön! Eläköön!
V.
Taistelu lehtori Puutista vastaan ei päättynyt tähän. Pojat huomasivat pian, ettei »pallikokeiden» surkea loppu johtanut toivottuun tulokseen. Lehtori Puutinen ei näyttänyt ajattelevankaan peräytymistä. Pikemminkin hautoi hän kostoa. Ja niin päätettiin taistelua jatkaa.
Eräänä iltana luokka sitten kokoutui pieneen kahvilaan linjoille. Seurasta puuttuivat vain Laurila ja Mustala, jotka olivat hoitelemassa tapahtumien nyörejä kaupungilta käsin, ja Saarelainen, jonka oli ollut mentävä veljensä vihkiäisiin. Paasio puolestaan edusti kahvilassa »toimeenpanevaa valiokuntaa».
Pöydillä oli höyryäviä kahvikannuja. Mutta tunnelma ei ollut lainkaan niin hyvä kuin tavallisesti luokan kokouksissa. Pojat istuivat siellä täällä vaiteliaina.