— Mustala on luvannut pitää lopuista huolen, selitti hän. — Minä olenkin jo aika väsynyt. Se kävi vähin sekä hengen että ruumiin voimille.
— Eikö kukaan yrittänyt pidättää sinua matkallasi? tiedusteli Ojanen, kun kiittelyt olivat ohi.
— Ei pahasti, vastasi Laurila. — Pari työmiestä tahtoi kyllä välttämättä tietää, miksi olin halkokuormineni niin myöhään liikkeellä. Mutta selvisin heistä helposti. Kirosin vain herrojen oikkuja ja miten he tässä maailmassa saavat rahalla vaikka köyhän miehen sielun.
— Hyvä!
Hetkistä myöhemmin kuulutti Paasio:
— Sammuttakaa valot! Numero kaksi on astunut näyttämölle. Kaasujohtomonttööri — saan esitellä — kutsuttu korjaamaan Puutiaisen talossa puhjennutta kaasuvuotoa.
— Äsh, murahti Aava puoliääneen, tuo nyt ei ole muuta kuin lapsellista ja tökeröä. Se on, ellen erehdy, sinun osasi näistä keksinnöistä, Paukka?
— Anna olla, oli äreä vastaus. — Sinulle, senkin hiivatin harmaanaama, saatan ensi yönä lähettää lahjaksi hirttonuoran, jos se on paremmin mieleesi!
Pieni mies oli pysähtynyt lehtorin oven taa, mutta hän sai soittaa vielä kauemmin kuin ajuri, ennenkuin lehtori Puutisen pyöreä hahmo näyttäytyi oviaukossa. Monttööri yritti sanaa sanomatta sisään, mutta lehtori työnsi hänet kiivaasti takaisin.
— Kutsuttu? kajahti lehtorin kiukkuinen ääni. — Kuka on kutsunut? En ainakaan minä! Kaasujohtoako korjaamaan? Se ei ole epäkunnossa. Mutta teidän järkenne taitaa olla. Montteeratkaa sitä mielenne mukaan!