— Te olitte tänään saamattomia, pojat, haukuskeli Terä.
— Ensimmäinen puoliaika oli aivan mahdoton, arvosteli Saarelainen. — Te vain seisoa toljailitte kuin puu-ukot oman maalin edustalla.
— No, no, rauhoitti Laurila. — Ei hätäpäivää! Hyvää tämä tappio meille teki. Valmistaudumme vain paremmin vastaisia otteluja varten. Nyt onkin ollut mahdotonta saada poikia harjoituksiin.
— Ei se siitä petraannu, murahti Honka. — Et sinä, Juristi, saa kuutennen luokan Hietikosta kunnollista maalivahtia. Harjoittipa vaikka yötä päivää.
Mutta mistä otat paremmankaan? huomautti Kataja.
— Ensi kerraksi pannaan Terän ruho maalin edustalle, irvisteli Heinämaa. — Ainakin joka toinen pallo kimmahtaa hänen mahastaan takaisin.
— Ei, minä lähden kotiin, virkahti Aava. — Jääkää te, jos luulette suunsoiton auttavan.
Mutta tuskin hän oli päässyt ulos, kun hän jo tuli takaisin.
— Aarne, siellä on se tyttö, ilmoitti hän kuivasti. – Hän tahtoo tavata sinua.
— Huonosti valittu täräys, huomautti Terä, kun Aarne oli lähtenyt.