— Hän oli seurannut minua ja epäili minun käyneen varoittamassa teitä, herra Salo.
— No, kyllä Jätti-Matin nyrkit opettivat häntä vastedes epäilemään vähemmän, lohdutti Aarne nauraen.
Mutta silloin kävi tytön katse taas huolestuneeksi.
— Älkää uskoko, että Sulo pitää selkäsaunan hyvänään. Pelkään, että hän on tovereineen tuossa paikassa täällä.
— Antaa hiivatissa tulla! huudahti Paasio. — Lyseolaiset ovat ennenkin rökittäneet sakilaisia.
Aarne oli käynyt miettiväiseksi. Jokin seikka näytti arveluttavan häntä.
— Pelkääkös Jokamies uutta yritystä? hämmästeli Heinämaa.
Aarnen silmät leimahtivat uhkaavasti.
— Älä leukaile! Arvelen vain, että jos tuo roikka tosiaan käy kimppuumme, on parasta, ettei tyttö ole joukossamme. Ehkä Ojanen ja Terä, joista meillä toden tullen ei kuitenkaan ole apua, ottaisivat viedäkseen tytön toista tietä kotiin?
— Kotiin? hätäytyi tyttö. — En minä uskalla nyt mennä Sulon kotiin.
Eikä minulla muuta ole.