— En, en. Minä en vain ymmärrä, mihin saamme hänet.
Sitä sanoessaan Annikki katsoi veljeään pitkään. Hetken kuluttua hän lisäsi:
— Mitä luulet, että Tellervo olisi sanonut, jos hän olisi ollut täällä, silloinkuin tuon tytön tänne lähetit?
Aarne murahti äkeästi.
— Mene siitä kyselyinesi! Ellei Tellervo olisi siitä pitänyt, olisi hän kai saanut luvan olla pitämättä.
Vähän ajan perästä hän kysyi vallan toisella äänensävyllä:
— Luuletko, että auttaisi, jos menisin puhumaan isälle?
— Isälle! E-en. Tai ehkä sentään. Parasta kuitenkin, että ensin menet kysymään tuolta tytöltä, mitä hän osaa.
Annikin vastaus ärsytti veljeä, mutta hänen täytyi tunnustaa, että saamansa neuvo oli hyvä. Hän meni sisaren huoneeseen, jossa Emmi istui katselemassa valokuvia.
Miten vähäpätöiseltä, melkein rumalta tuo mustatukkainen, hento tyttö tuossa näyttikään! Melkein kuin mustalaistyttö palatsissa. Kun Aarne puhutteli häntä, katsahti Emmi pelästyneenä ylös ja vastasi änkyttäen kysymyksiin.