— En minä ole tehnyt mitään loppua. Ehkä se olisi parasta, mutta se on niin vaikeaa. Ainakin vielä.
— Mitä hulluttelua tuo nyt taas on? huudahti Aarne tyytymättömänä. — Ellei Olavi ole sinulle vastenmielinen, en ymmärrä, mitä sinä tuolla kaikella tarkoitat.
— Vastenmielinen! Kylläpä sinä löydät sanoja… Etkö muuten voisi antaa minun olla rauhassa kysymyksiltäsi?… Tai olkoon, voinhan koettaa selittää sinulle. Katsohan… niin, taisin luulla häntä toisenlaiseksi, jotenkin… Oh, et sinä ymmärrä, mitä minä tarkoitan… Hän on niin synkkä. Uneksija hän on, joka näkee elämän harmaana, raskaana, tukehduttavana.
— Kuulepas nyt, pikku sisko, tuota en minä ymmärrä, keskeytti Aarne.
Annikki ei nostanut katsettaan, jatkoi vain hiljaisella äänellä:
— En tietysti osaa selittää sitä sinulle, niin että käsittäisit. Katsohan, hänen maailmansa on niin toisenlainen kuin minun — se minua peloittaa. Minä tukehdun, ellen saa kulkea niityillä ja vuorilla, jossa on ilmaa ja valoa, sen tunnen. Ikävöin tuulta, olkoon se sitten myrskyä tai kesäillan hempeää henkäilyä… Ja… Kyllä kai se kuulostaa sinun korvissasi kovin kummalliselta, mutta jos jonkun kanssa yhdessä taivalta teen, niin täytyy sen olla myös yksi ja sama nyt ja aina. Muuten kuljen mieluummin yksin… Kun näen, etteivät Olavin ja minun polkuni kulje samaan suuntaan, niin miks'emme alunperin kulkisi kumpikin omia teitämme. Hän on synkkä haaveilija. Minä taas ihailen enemmän toimintaa. Se riippuu kai siitä, että olen niin arkipäiväinen.
— Toimintaa? tarttui Aarne puheeseen. — Mitähän sillä tarkoitat? Tuskin koulukepposia?
Sisar naurahti lyhyeen.
— En, en todellakaan niitä. Jotakin muuta. Vakavampaa. Suurempaa.
— Kas, siinä sitä ollaan! huudahti Aarne. — Pikku sisko ei ihaile haaveita, mutta on itse kuitenkin suurin haaveilija. Vakavaa työtä! Suurta toimintaa! Ho-hoi, ne ovat haaveita nuo, jos mitkä! Läksyt — siinä, herrat lyseolaiset, vakavia aloitteita teille? Ryssien pistinten alla ei juuri suuria töitä tehdä. Eihän vanhempikaan polvi pysty tekemään! Vai sankaria se pikku sisko itselleen haaveilee? No, silloin ovat Olavin mahdollisuudet todellakin sangen vähäiset!