Pyydä en sinulta mitään,
poiskin sä käskeä voit mun.
Siinä on kyllä, kun ennen
silmiisi katsoa soit mun.

Vedänkö uksesi auki?
Käteni käskee ja epää.
Tummien tekojen taakka
raskaana rinnassa lepää.

III

KUIN PIENOINEN TÄHTI

Kuin pienoinen tähti, mi tuikkii kaukana — kaukana — — syvässä meressä sinisen äärettömyyden, niin olet mielessä mulla ensi lempeni ihana muisto.

Sä ainoa puhdas ja pyhä, ainoa valkea, vielä on sinulla syvällä sydämessäni pienoinen kammio sentään, johon ei kuulu katujen melu.

Mut elämän kovuus ja lika maailman poluilta tulevat päivä päivältä lähemmä sinua. Ah sitä tuskaa! kun ajattelen, että ne polkevat alleen sinut.

Ei se ollut siksi, että minä kylmennyt olisin sulle. Liiankin kuumana lienen mä ollut, liiankin rakas sinä olit mulle

silloin kun sun petin, silloin kun mä hylkäsin aarteeni parhaan, häväisten lempeä syömesi herkän, heikkona astuen askelen harhaan.