VAIN UNESSA
Taas näen tummat silmät edessäni ja tunnen pohjatonta ikävää. Vain ihanaksi haaveeksi ne jää mun oudon, yksinäisen elämäni.
Vain unessa mä onnen omistan:
ne silmät katsoo mua rakkahasti,
ne näkevät mun sisimpääni asti
ja karkoittavat kaiken katkeran.
Ja minuun uusi kesä kirkastuu,
saa sävel ammoin unhotettu soimaan,
käy kukat kuihtunehet vihannoimaan
ja lehteen lakastunut lemmen puu:
Kun herään, tunnen samaa ikävää, mi mieltä painaa sen, ken tietää varmaan viimeisen kesän eläneensä armaan ja näkee: lumen alle kaikki jää…
PETTYMYS
Aamulla varhain lähden kulkemaan
kasteesta kosteiden niittyjen yli
ja pitkin teitä, joilla vielä tuntuu
öisen sateen uurtelemat vaot.
Taivas pilvetön ja ilma lämmin.
Koivunlehdet tuoksuvat ja paimenmatarat.
Kosteissa petäjänneuloissa säihkyy
nousevan auringon kultaiset säteet.
Koko ajan mietin onneani:
Hän on vannonut rakastavansa minua
ja odottavansa tuhannen vuotta!
Hän on kietonut käsivartensa kaulalleni
ja niinkuin notkea köynnös
puristautunut minua vasten.