Taskusta reseptin kaivoi, reseptin, jossa oli määrätty hänelle pirtua silkkaa. Sitä hän noutamaan pyysi nyt kiireen vilkkaa. Sillä — niin arveli suutari — paha jos janohon nääntyy, paha niinikään jos vilustuu vielä ja kuolemansairaaksi kääntyy.
Juoksipa sukkelin mies heti apteekista nyt riitä, ansaiten suutarin suuret kiitokset siitä. Niinpä taas kaikki oli hyvin ja virkahti reipas suutari että: »Huh! kuinka koskessa tuossa on kylmää vettä.»
No niin no, eipähän sitten sen enempi tuosta. Suutari ryypyn sai ja alkoi taas sitä kyytiä kotihin juosta. Matami ihmeen kuultuaan palasi, antoi Simolle ansaitun sovintomuiskun, mutta jo samana iltana niinikään ansaitun ankaran tukkatuiskun.
Niinpä on suutarin luona taas rauha ja rakkaus jälleen. Mutta kuinkahan moni vain kykenee pitämään akkansa aisoissa tälleen. Siellä hän istuu nyt, Siimeon, rumpunsa päällä ja uljaasti vetää taas pikilankaa, kenkiä tekee ja korjaa ja pohjat ja kannat kiiltävän mustiksi hankaa.
Mitäs nyt sanotte tästä te räätälit? Tokkopa vertaa teissä on suutarissäädylle tällä kertaa. Kyllähän jokaisen pätii suutansa soittaa, mutta niin helppo ei olekaan manalle mennä ja pauhaava kurimus voittaa.
Moni ei Imatraan hyppää, vaikkapa suuttuisi kuinkakin pahoin, ja yksikään temppua tuota ei tee ihan ehjin nahoin. Sen teki suutari! Kunnia suutareille! Iästä ikäänpä Siimeon Lestin tempun jo luulisi kelpaavan valtiksi heille.
KYMMENES LUKU
Niinkuin unessa kauniissa vierii nyt suutarin kotona aika — sellainen se on sovun ja rauhan ja rakkauden taika — matami lihoo ja lempeämmäksi muuttuu, harvoin hän miestänsä nyt enää mistään neuvomaan puuttuu.
Joskus jollekin hyvälle vieraalle Iita voi lukea julki, millaisin tuntein, millaisin runollisin mielin suutarimestari kerran suoraan kuoleman sylihin kulki. Siimeon kuuntelee syrjästä, sanoen hiljaa: »Annahan olla.» Mut vieras kuuntelee suutarin joutsenlaulua suurella nautinnolla.
Niinpä ei vaatimaton olis Siimeonin sijassa monikaan toinen, hänen mainettansa jos kultailis sankarin sädekehä moinen. Simo ei kehu, ja — jos joku Imatran laskuhun puheen vain vääntää — kainosti, ylpeilemättäpä suutarimestari kohta sen toiseen tarinahan kääntää.