"Mistäs sen tiedät, iso-isä?"
"Minä tiedän sen. Minä kun sen puiden puheesta hyvin ymmärrän… Puukin pelkää, näetsen… Se kirottu haapapuu se pieksää kieltään yhtenään, vaikkei tuulekkaan niin se vapisee. Honka tuolla metsässä humisee leikkisästi hyvällä säällä; mutta kun myrsky on tulossa, silloin se puhaltelee ja puhkuu… Vaikka näenkin huonosti, niin on kuuloni tarkka… tammi humisee, aukeamankin tammet liikkuvat ja… se tietää myrskyä."
Ja todella liikkuivatkin aukeaman mataloiden, metsän korkean seinän suojaamien tammien vankat oksat, niiden kumean huminan erotti selvästi hongan äänestä.
"No, kuuletko nyt?" sanoi vanhus lapsellisen viekkaalla hymyllä. "Minä sen tunnen: kun tammet noin liikkuvat, silloin on haltija yöllä liikkeellä ja katkasee… ei toki, eihän se mitään riko! Tammi on tanakkaa puuta, se on haltijallekkin liian voimakas… Niin se on!"
"Mikä haltija, iso-isä? Sanoithan itse, että myrsky katkasee."
Vanhus nyökkäsi salaperäisesti.
"Minä sen tiedän… Sanotaan nykyään löytyvän ihmisiä, jotka eivät mitään usko. Niin se on! Mutta minä olen nähnyt hänet, niinkuin sinut nyt näen ja paremminkin, silmäni kun nyt ovat vanhat, mutta silloin olivat nuoret. Oi, oi, kuinka tarkkanäköinen nuorena olinkin"…
"Kerroppas, iso-isä, kuinka hänet silloin näkemään satuit?"
"Oli juuri niinkuin nytkin:, honka puhkui metsässä… vuoroin soi ja vuoroin puhkui: o—sch—cho—o!… s—ch—o—o! Ja sitten se hiljeni… Taas ja taas se sitä virttään lauloi, yhä useammin uudisteli ja yhä valittavammin. Haltija kun sinä yönä kaataisi monta. Sitten alkoi tammi puhua — illan oloon se kiihtyi mutta yöllä siitä vasta meteli nousi! Silloin haltija juoksentelee metsässä, nauraa ja itkee, pyörii ja tanssii ja karkaa yhä tammien kimppuun, sen kun tekisi mieli niitä kaataa… Kerran sitten, se oli näet syksyllä, katsoin ikkunasta, se ei ollut sille mieleen: syöksähti ikkunaan ja — räiskis! särki sen säpäleiksi honganoksalla; melkein se minulta kaikki kasvot repi — periköön sen perkele! Mutta enhän minä mikään narri ole — juoksin tieheni ikkunasta. Niin vihainen se voi olla."
"Mutta minkä näköinen se on?"