"No, mennäänpä mekin huoneelle", sanoi Pan, "levittäkää te sillä aikaa nurmelle matto, vastanaineille onnea toivottaaksemme ensi kerran talossa vieraillessa."
Siitä menivät huoneelle; Opanas ja Roman tulivat jälestä paljain päin ja Bogdan, Panin uskollinen ja vanhin ratsaspalvelija. Semmoisia palvelioitakaan ei enää maailmassa tapaa. Vanha hän oli ja ankara hevosille, mutta Panin edessä kuin koira. Bogdanilla ei koko laajassa maailmassa ollut ketään muita kuin Pan. Sanottiin, että kun Bogdanin isä ja äiti kuolivat, oli tämä vanhalta Fanilta pyytänyt talonpoikaisnaisen kanssa naimisiin mennäkseen. Mutta vanha Pan ei antanut. Asetti hänet pienen poikansa hoitajaksi ja sanoi: "Tämä on isäsi ja äitisi ja vaimosi." Siinä sitten Bogdan pikku Panitschan hoiti ja holhoi, opetti ratsastamaan ja ampumaan. Pikku Panitschan suureksi kasvettua ja talouden perustettua, seurasi Bogdan häntä yhä kuin koira. Oi, minä tahdon sanoa totuuden, monet kirosivat Bogdania. Monta kyyneltä on hänen sielulleen pudonnut sen samasen Panin takia. Panin tarvitsi vain sanoa yksi ainoa sana, niin Bogdan olisi vaikka oman isänsä palasiksi repinyt.
Pienenä poikana juoksin toisten jälessä huoneeseen: olinhan tietysti utelias. Mihin ikään Pan kääntyi, olin minä aina takana.
Pan seisoi keskellä lattiaa, väänteli viiksiään ja nauroi; Roman seisoi edessä, nosteli jalkojaan ja hypisteli lakkia käsissään; Opanas parka seisoi olallaan seinään nojaten, seisoi siinä kuin nuori tammipuu myrskyssä, synkkänä ja surullisena.
Vanha Bogdan vain ripusti takkinsa naulaan, istuutui penkille nurkkaan ja odotti isäntänsä käskyjä. —
Nyt kaikki kolme Oksanaan kääntyivät. Tämä seisoi uunin kolkassa katse maahan luotuna ja kasvot punaset kuin unikko ohrapellolla. Kai hän aavisti että hänen tauttaan pahaa tapahtuisi. Sanon sinulle yhden asian: kun kolme miestä luovat silmänsä yhteen naiseen, niin siitä ei hyvää synny. Siitä tulee tukkanuotta tai jotain vieläkin pahempaa. Olen sen omin silmin nähnyt.
"No, Roman", nauraa Pan, "olenko sinulle hyvän vaimon hankkinut?"
"Vaimo kun vaimo", vastaa Roman, "mukiin se menee."
Opanas kohotteli olkapäitään, vilkasi Oksanaan ja sanoi itsekseen:
"Niinpä vaimo! Jospa se vain ei olisi mokoman tolvanan käsiin sattunut!"