Äkkiä havahduin ja kuulin jonkun tuvan ympäri kulkevan puulle, johon hevonen oli sidottu ja laskevan sen irti. Hevonen korskui ja löi kavioitaan maahan, juoksi sitten metsään ja pian kavioiden kalke kuuluvilta hälveni… ja taas tuli joku tietä ratsastaen, mutta tällä kertaa tupaa kohti. Aivan lähelle se tuli, hyppäsi hevosen selästä, juoksi ikkunaan ja huusi:
"Pan, Pan! — Oi, Pan! Lähde joutuun tiehesi. Kasakkakonnalla on pahaa mielessä. Hevosesikin on metsään ajanut!" Se oli Bogdanin ääni.
Tuskin ehti vanhus loppuun puhua, kun joku häneen takaa päin tarttui. Pelästyin ja kuulin jotakin maahan kaatuvan…
Pan avasi oven ja ryntäsi ulos pyssyineen… eteisessä tarttui Roman häntä kaulaan ja heitti maahan…
Nyt huomasi Pan asiansa olevan huonosti ja rukoili!
"Oi, Roman, laske irti! Näinkö hyvät työni palkitset?"
Roman vastasi: "Kyllä hyvät työsi muistan, ne jotka minulle ja vaimolleni teit, ja nyt minä ne sinulle maksan."
Pan: "Puolusta sinä minua, Opanas, uskollinen palvelijani! Olen sinua rakastanut kuin omaa poikaani!"
Mutta Opanas vastaa:
"Työnsit uskollisen palvelijasi luotasi kuin koiran. Rakastit minua kuin sauva selkää rakastaa ja nyt sinä rakastat kuin selkä sauvaa… pyysin ja rukoilin… sinä et minua kuullut."