— No, no — älä nyt raskauta omaatuntoasi, kenelle olet vannonut uskollisuuden ja kuuliaisuuden, sitä tulee rehellisenä miehenä palvella.
— Ja juoda siitä hyvästä, mitä hän tarjoo, jos et ole pelkuri, karjasee joukko perällä hänen oikealle puolellaan vastaukseksi.
Nuorukainen muuttaa vuorostaan muotoa hänkin, kohottaa reippaasti sorean vartalonsa ja menee toisten luo pöydän ääreen.
— Mikä Ruotsin mies voi palvella kahta herraa? kysyy hän.
— Me palvelemme herttuata eikä ketään muuta, hän on meidän herramme, kuuluu yksäänisesti vastaus hänelle.
— Mutta Eerikki-kuningas on Svean valtakunnan voideltu kuningas ja
Suomi on osa Svean valtakunnasta.
— Siitä pidämme viis väliä, herttua on palkannut meidän, häneltä saamme palkkamme ja häntä palvelemme me kunnes joku muu maksaa enemmän.
— Muuten istuu Eerikki-kuningas hyvin horjuvasti kuninkaanistuimellaan, sanoo Peder Rank teeskennellyllä tuntijan vakavuudella.
— Aina siitä saakka kun otti munien myyjän Tukholman torilta, lisää toinen joukosta.
— Kuningas ymmärtää kyllä naisten mielet, sen voitte uskoa, vakuutti kolmas; ei hän antanut itseänsä pettää tuonoin Mons Perssonilta, joka luuli ytimen olevan hyvän, vaikka kuori oli rypistynyt ja ilmoittunut.