Mutta Zadig oli jo menettänyt intonsa taistella enää hänen puolestaan. Hän virkkoi:
"Pyydä apua muilta! Minua et enää saa pauloihisi."
Sitäpaitsi hän oli haavoittunut, hänestä vuoti verta, ja hän itse tarvitsi apua. Lisäksi noiden neljän babylonilaisen läsnäolo, jotka kuningas Moabdar nähtävästi oli lähettänyt, teki hänet levottomaksi. Niinpä hän ratsastikin nopeasti kauppalaa kohden, voimatta käsittää, miksi nuo neljä babylonilaista pikalähettiä olivat käyneet tuon egyptiläisnaisen kimppuun. Vielä enemmän häntä ihmetytti tuon naisen luonne.
X
Orjuus
Tuskin oli hän päässyt egyptiläiseen kauppalaan, kun hän huomasi joutuneensa väkijoukon keskeen. Kaikki kirkuivat:
"Kas tuossa on se, joka on ryöstänyt kauniin Missufin ja murhannut Kletofiin!"
"Hyvät ihmiset!" sanoi Zadig. "Jumala varjelkoon minua koskaan ryöstämästä teidän kaunista Missufianne! Hän on kovin oikullinen, ja mitä Kletofiin tulee, niin en suinkaan ole häntä surmannut, vaan ainoastaan puolustanut itseäni häntä vastaan. Hän tahtoi tappaa minut, kun pyysin häneltä nöyrästi armoa kauniille Missufille, jota hän julmasti kuritti. Olen muukalainen ja olen tullut Egyptiin etsimään turvapaikkaa. Eihän ole mitenkään todennäköistä, että minä, saapuessani pyytämään teidän suojelustanne, tekisin sen ryöstämällä naisen ja tappamalla miehen."
Egyptiläiset olivat siihen aikaan oikeamielisiä ja inhimillisiä. Kansa vei Zadigin kaupungintaloon. Täällä sidottiin ensiksi hänen haavansa ja sitten kuulusteltiin häntä ja hänen palvelijaansa, erikseen kumpaakin, jotta päästäisiin totuuden perille. Huomattiinkin pian, ettei Zadig ollut mikään murhamies; mutta sittenkin hän oli syypää ihmisveren vuodattamiseen, ja niinpä laki tuomitsi hänet orjuuteen. Hänen molemmat kamelinsa myytiin kauppalan hyväksi; kaikki kulta, mitä hänellä oli mukanaan, jaettiin asukkaille; hänet itsensä samoinkuin hänen matkatoverinsakin asetettiin julkisesti myytäväksi.
Eräs arabialainen kauppias, nimeltä Setok, osti molemmat. Mutta koska palvelija oli tottuneempi raskaaseen työhön, maksettiin hänestä paljon enemmän kuin isännästä, ottamatta ollenkaan huomioon näiden miesten oikeaa arvoa. Niinpä Zadig orjana joutui entistä palvelijaansa alemmaksi. Heidät sidottiin yhteen ketjulla, joka kiinnitettiin heidän jalkoihinsa, ja tässä tilassa he saivat seurata arabialaista kauppiasta hänen taloonsa. Tiellä Zadig lohdutteli palvelijaansa ja kehoitti häntä kärsivällisyyteen. Tapansa mukaan hän samalla lausui mietteitänsä ihmiselämästä.