"Kaikista kehnoista maksajista, joita tunnen, hän on vilkkain", vastasi Setok.
"No hyvä", virkkoi Zadig. "Sallikaa minun ajaa asianne oikeudessa."
Todellakin hän haastoi heprealaisen oikeuteen ja puhui tuomarille näin:
"Oikeuden valtaistuimen päänalus! Minä vaadin herrani nimessä tältä mieheltä takaisin viittäsataa unssia hopeaa, joita hän ei tahdo maksaa."
"Onko teillä todistajia?" kysyi tuomari.
"Ei. Ne ovat kuolleet. Mutta jäljellä on vielä leveä kivi, jonka päällä rahat lainattiin. Ja jos teidän korkeutenne suvaitsee käskeä mennä etsimään kiveä, niin toivon sen todistavan hyväksemme. Me, heprealainen ja minä, jäämme tänne odottamaan kiven saapumista. Minä lähetän hakemaan sen herrani Setokin kustannuksella."
"Hyvin kernaasti", vastasi tuomari ja ryhtyi suorittamaan muita tehtäviään.
Kun istunto oli lopussa, kysyi tuomari Zadigilta:
"No, eikö kivenne olekaan vielä saapunut?"
Silloin heprealainen nauraen virkkoi: