"Teidän jaloutenne voi odottaa tässä huomiseen saakka, eikä kivi sittenkään saavu. Se on näet enemmän kuin kuuden tiemitan päässä täältä, ja tarvittaisiin ainakin viisitoista miestä sitä paikaltaan liikuttamaan."
"Kas niin!" huudahti Zadig. "Sanoinhan jo äsken, että kivi tulisi todistamaan meidän hyväksemme. Koska tämä mies tietää, missä kivi on, niin hän siten myöntää saaneensa rahat juuri mainitulla kivellä."
Heprealainen joutui hämilleen ja häätyi pian kaikki tunnustamaan. Tuomari määräsi hänet sidottavaksi kiveen ja jätettäväksi siihen ruuatta ja juomatta, kunnes hän maksaisi nuo viisisataa unssia, jotka tietysti kohta häneltä saatiinkin.
Mutta ympäri Arabian levisi pian maine Zadig-orjasta ja kivestä.
XI
Rovio
Tästä kaikesta hyvillään Setok valitsi orjansa uskotuimmaksi ystäväkseen. Hän ei voinut enää tulla toimeen ilman Zadigia enemmän kuin aikaisemmin Babylonin kuningas; ja Zadig oli onnellinen siitä ettei Setokilla ollut vaimoa. Hän huomasi isäntänsä periluonteeltaan sangen hyväksi, oikeamieliseksi ja järkeväksi. Senpätähden häntä surettikin se että tämä, vanhan arabialaisen tavan mukaan, palvoi taivaallisia sotajoukkoja, aurinkoa, kuuta ja tähtiä. Joskus hän hyvin säädyllisesti puhuikin hänelle siitä. Vihdoin hän sanoi isännälleen, että ne olivat kappaleita kuten muutkin, eivätkä ansainneet enempää kunnioitusta kuin joku puu tai kallio.
"Mutta", intti Setok, "nehän ovat ikuisia olentoja, joita me saamme kiittää kaikesta hyvästä; ne elähyttävät luonnon; ne määräävät vuodenajat; lisäksi ne ovat niin kaukana meistä, ettemme mitenkään voi olla niitä kunnioittamatta."
"Paljon enemmän hyötyä", vastasi Zadig, "tarjoo sinulle Punaisen meren vesi, joka kantaa tavarasi Intiaan. Miksi ei se voisi olla yhtä vanha kuin tähdet? Ja jos sinä jumaloit sellaista, joka on sinusta kaukana, niin silloinhan sinun tulisi jumaloida Gangaridien maata, joka sijaitsee aivan maailman äärissä."
"Eipä niinkään", väitti Setok. "Tähdet ovat sentään liiaksi loistavia, ja siksipä minä niitä palvon."