Nabussan seurasi neuvoa, ja pianpa tulivatkin papit heittäytymään hänen jalkoihinsa ja anomaan hänen apuansa. Kuningas vastasi heille kauniilla soittokappaleella, jonka tekstissä rukoiltiin taivasta varjelemaan heidän maatiluksiaan. Nyt vihdoinkin antoivat papit rahoja, ja niinpä voikin kuningas lopettaa sodan onnellisesti.
Zadig taas oli viisailla ja onnellisilla neuvoillaan ja suurenmoisilla palveluksillaan saanut valtion mahtavimmat miehet leppymättömiksi vihollisikseen. Papit ja ruskeasilmäiset vannoivat hänelle tuhoa; yhtä vähän säälivät häntä rahamiehet ja kyttyräselät; hänet koetettiin tehdä epäluulon alaiseksi hyvän Nabussanin silmissä. Suoritetut palvelukset jäävät usein etuhuoneeseen, mutta epäluulo tunkeutuu sisähuoneeseen saakka, kuten Zoroaster sanoo. Joka päivä lingottiin häntä vastaan uusia syytöksiä. Niistä ensimmäinen torjutaan, toinen tekee naarmun, kolmas haavoittaa, neljäs tappaa.
Peläten pahinta Zadig, joka oli suorittanut hyvin ystävänsä Setokin asiat ja toimittanut hänelle hänen rahansa, mietti enää vain saarelta poistumista ja päätti itse lähteä hankkimaan tietoja Astartesta.
"Sillä jos jään Serendibiin", sanoi hän, "niin papit antavat seivästää minut. Mutta minne menisin? Egyptissä minut tehdään orjaksi; Arabiassa minut kaiken todennäköisyyden mukaan poltetaan ja Babylonissa kuristetaan kuoliaaksi. Kuitenkin minun täytyy saada tietää, mitä on tullut Astartesta. Matkaan siis! näkemään, mihin kova kohtaloni minut vielä vie."
XVI
Rosvot
Saavuttuaan sille rajaseudulle, joka erottaa Kallio-Arabian Syyriasta, hän kulki erään jokseenkin lujan linnan ohitse. Siitä hyökkäsi ulos asestettuja arabialaisia, jotka ympäröivät hänet huutaen hänelle:
"Kaikki sinun omaisuutesi kuuluu meille, ja sinä itse kuulut meidän herrallemme."
Vastauksen asemesta Zadig ja hänen rohkea palvelijansa paljastivat miekkansa ja löivät kuoliaiksi ensimmäiset arabialaiset, jotka yrittivät käydä heihin käsiksi. Hyökkääjäin luku kasvoi kahdenkertaiseksi, mutta he eivät säikähtäneet, vaan päättivät taistella viimeiseen saakka. Niin nuo kaksi miestä puolustautuivat suurta joukkoa vastaan; sellainen taistelu ei kuitenkaan voinut kestää kauan. Linnan isäntä, nimeltä Arbogad, näki ikkunastaan, kuinka ihmeteltävällä urhoollisuudella Zadig taisteli, ja tunsi kunnioitusta häntä kohtaan. Hän tuli nopeasti alas ja ajoi itse väkensä hajalleen, vapauttaen molemmat matkamiehet.
"Kaikki se mikä joutuu minun alueelleni", sanoi hän, "kuuluu minulle, samoinkuin sekin, mitä löydän vieraalta alueelta. Mutta sinä näytät minusta niin kelpo mieheltä, että teen sinun suhteesi poikkeuksen yleisestä laista."