"Ilkiöt", sanoi Jesrad, "ovat aina onnettomia. He ovat koettelemukseksi niille muutamille oikeamielisille, jotka elävät hajallaan maan päällä, eikä ole olemassa mitään pahaa, josta ei syntyisi jotakin hyvää."
"Mutta", sanoi Zadig, "jos olisikin olemassa ainoastaan hyvää eikä ollenkaan pahaa?"
"Silloin", vastasi Jesrad, "tämä maa olisi aivan toinen; tapausten sarja olisi viisauden toisin järjestämä, mutta tämä järjestys, joka silloin olisi täydellinen, ei voi esiintyä muualla kuin Korkeimman Olennon ikuisilla asuinsijoilla, joita paha ei voi lähestyä. Hän on luonut miljoonittain maailmoja, joista yksikään ei ole toisensa kaltainen. Tämä suunnaton erilaisuus on hänen suunnattoman valtansa tunnusmerkki. Ei ole olemassa kahta puunlehteä maan päällä eikä kahta palloa taivaan äärettömissä avaruuksissa, jotka olisivat samankaltaisia; ja kaikella sillä, mitä näet tällä pienellä atomilla, jolla olet syntynyt, täytyy olla määrätty paikkansa ja aikansa hänen muuttumattomien lakiensa mukaisesti, joka itseensä sisältää kaiken. Ihmiset ajattelevat, että se lapsi, joka äsken hukkui, putosi sattumalta veteen, ja että samanlainen sattuma poltti tuon talon poroksi; mutta ei ole olemassa mitään sattumaa. Kaikki on joko koettelemusta tai rangaistusta tai palkintoa tai huolenpitoa. Muisteleppa tuota kalastajaa, joka luuli olevansa maailman onnettomin ihminen. Ormuzd lähetti sinut muuttamaan hänen kohtaloaan. Heikko kuolevainen, lakkaa väittelemästä sitä vastaan, jota sinun tulee nöyrästi kunnioittaa!"
"Mutta", virkkoi Zadig...
Hänen sanoessaan "mutta" enkeli jo suuntasi lentonsa kymmenettä taivaanpiiriä kohti. Zadig rukoili polvillaan kaitselmusta ja alistui sen valtaan. Ilmojen korkeudesta huusi enkeli hänelle: "Mene Babyloniin!"
XXI
Arvoitukset
Aivan poissa suunniltaan ja ikäänkuin ukkonen olisi iskenyt hänen viereensä Zadig umpimähkään jatkoi matkaansa. Hän saapui Babyloniin samana päivänä, jolloin ne, jotka olivat taistelleet kilparadalla, jo olivat kokoontuneet palatsin suureen eteiseen selvittämään ylimaagin heille asettamia arvoituksia ja vastaamaan hänen kysymyksiinsä. Kaikki ritarit, paitsi vihreä-asuinen, olivat saapuneet.
Zadigin näyttäytyessä kaupungin kaduilla alkoi kansa heti kokoontua hänen ympärilleen. Kaikkien silmät tahtoivat kyllästymättä nähdä häntä, kaikkien suut häntä siunata, kaikkien sydämet toivoa häntä hallitsijaksi. Kateellinen näki hänen kulkevan ohi ja kääntyi kauhistuneena poispäin. Kansa kantoi hänet kokouspaikkaan saakka.
Kuningatar, jolle hänen tulonsa ilmoitettiin, joutui ankaran pelon ja hartaan toivon ristiriitaan. Levottomuus kalvoi hänen mieltänsä. Hän ei voinut ymmärtää, miksi Zadig oli aseeton ja miksi Itobad kantoi valkoista sotisopaa. Sekava sorina nousi Zadigin ilmestyessä; oltiin hämmästyneitä ja ihastuneita, kun nähtiin hänet jälleen. Mutta pääsy kokoukseen oli myönnetty vain niille ritareille, jotka olivat taistelleet.