— Raitista ilmaa, mutisi hän.
— Ahaa! Ettekö siis raitista ilmaa saanutkaan koko matkalla tänään? Ei, rakas ystäväni, minulla sattuu olemaan paremmat tiedot. Te aioitte mennä alas majalaan! Oi Mehrboom, mitä onkaan Stetten juuri kertonut teistä! huudahdin. — Oletteko niin peräti jumalaton, että sydämenne lahjoitatte katulaulajattarelle? Ajatelkaa, Mehrboom, mitä se merkitsee! Ajatelkaa omaa kunnon äitiänne, kunnioitettua nimeänne — asemaanne, tulevaisuuttanne — onhan se vallan mahdotonta!
— Hiljaa, hiljaa, rakas Anita rouva! Tulkaa — ottakaa käsivarteni. Minä tiedän teidän olevan oikeassa, mutta se ei mitään auta. Kaiken tuon olen jo itselleni sanonut, mutta kumminkin —
Pakotin hänet pysähtymään. — Mehrboom, se on vain haihtuva haave! sanoin kyynelten vuotaessa silmistäni. — Mitäpä tuo vieras lapsi voi teille olla?
— En tiedä, Anita — älkää kysykö, sillä minulla ei ole mitään vastattavaa. Kahdeksantoista vuotiaana rakastin erästä tyttöä samalla tavalla, sen perästä en ole ketään rakastanut ennenkuin nyt. Antakaa minun mennä omaa tietäni! Mitäpä hänen sukuperänsä minua haittaa? Eihän minulla ole sukulaisia, jotka nenäänsä nyrpistäisivät. — Teidän täytyy suoda minun tulla onnelliseksi omalla tavallani! Hän on kaino ja hyvä lapsi —- hän on pieni leivonen, joka viserryksillään tuo kevättä sieluuni. Anita — Anita rouva —
— Entä äiti! Onnittelen teitä tulevan anoppinne suhteen! sanoin katkerasti.
— Oi niin, äiti — tuo turmeltunut äiti! huudahti hän neuvotonna. — Suuri Jumala — tuo turmeltunut äiti!
— Hän kai tekee elämämme sangen hauskaksi, sanoin.
— Linan täytyy oppia unhoittamaan äitinsä, sanoi hän lujalla äänellä, — ja vanhuksen täytyy sitoutua pysymään poissa tyttärensä luota. Hänen täytyy, Anita. Rahalla saa senlaiset ihmiset vaikka mihin. Ei, sitä en koskaan voisi, jatkoi hän, — äitiä en koskaan jaksaisi kärsiä.
— Luuletteko hänen myövän lapsensa? Mitä typeriä houreita teillä on? Niin ei kukaan äiti tee. Tahi suostuu hän kenties ehdotukseenne, saadakseen teidät tyttöön sidotuksi. Hän on jonkun aikaa poissa, mutta kun rahat loppuvat, ilmestyy hän eräänä kauniina päivänä kotiinne ja jää sinne. Te ette tunne tuonlaisia mieron kiertäjiä, te päättelette vain oman mielenne mukaan ja te olette valmistamaisillanne itsellenne vuoteen orjantappuroista ja ohdakkeista, hyvä ystävä!