"Ollos kaksinkerroin tervetullut", sanoi kreettalainen sydämmellisesti.
"Sinun isäsi", jatkoi laivuri, "lähettää sinulle tässä kukkarossa sata tsekiiniä."
"Tervetullut lahja näinä aikoina", vastasi kreettalainen palatsinpalvelija. "Siitä on minulle enemmän apua kuin keisarille teidän tuomastanne lisäväestä, josta johtaja Giustiniani lienee paras osa. Minulla ei ole sinulle vastalahjaksi muuta tarjottavaa, kuin tämä paperi!" — Näin sanoen hän ojensi laivurille paperipalasen, jonka tämä nopeasti kätki.
"Onko se oikein?" kysyi hän sitten kumartuen puhumaan maanmiehensä korvaan.
Isidor, kreettalainen palatsinpalvelija vastasi samaten kuiskaamalla: "Se on alkuperäinen ilmoitus keisarin kaikista sotavoimista, semmoisenaan kuin se oli hänen pöydällään."
"Oivallista", huusi laivuri. "Minä luotan siinä asiassa sinuun!"
"Voit luottaakin, niin totta kuin minä vihaan keisaria niinkuin kuolemaa", vastasi palatsinpalvelija.
"Kuinka paljon niitä on?" kysyi laivuri.
"Pyh, seitsemäntuhatta kaiken kaikkiaan", kuului vastaus.
"Ihanata!" kuiskasi laivuri. "Nehän töin tuskin riittävät vartioimaan muureja! Hukka heidät perii!" lisäsi hän riemuiten, "ja koston päivä koittaa!"