Hän syyti hänelle silmät korvat täyteen syytöksiä kaupungin puolustuksen tähden. Notaras vastasi hänelle arvokkaasti ja pelottomasti.
Sen jälkeen hän kysyi, missä keisari oli.
Silloin astui esiin kaksi sotamiestä, jotka sanoivat nähneensä hänet, toinen haavoitettuna, toinen kuolleena.
Sulttaani käski tuomaan itselleen keisarin pään. Mutta se ei ollut niinkään nopeasti ja helposti tehtävissä, sillä sotamiehet eivät tienneet tarkalleen sitä paikkaa, missä keisari oli kaatunut.
Vihdoin he kumminkin löysivät ja tunsivat hänet hänen jalassaan olleista koruompeluksilla kirjailluista kengistään. Pää erotettiin ruumiista ja vietiin Aja Sofiaan.
Syvästi järkytti tämä näky Notarasta. Hän tunsi keisarin kasvonpiirteet ja vakuutti sen olevan keisarin pään.
Sulttaani käski nostamaan pään Konstantinuksen patsaan nenään, jotta jokainen sen näkisi, mutta ruumiin käski hän haudata kunniallisesti.
Notarasta hän rohkaisi ja sanoi aikovansa asettaa hänet hallituksen etupäähän ja jättää kaikki virkamiehet paikoilleen. Mutta kuinka vähän näillä vakuutuksilla oli arvoa, sen osoitti seuraava päivä, jolloin sulttaani, kun hänen nauttimansa viini oli päästänyt valloilleen hänen luontaisen villiytensä, mestautti Notaraksen ja kaikki virkamiehet, joiden nimet hän edellisenä päivänä oli kirjoittanut muistiin.
Voitonpäivän aurinko oli laskemaisillaan, kun sulttaani nousi ratsunsa selkään ja seurueineen ratsasti hitaasti pitkin katuja. Kaikkialla raivosi vielä ryöstö taloissa ja murha ja kaikkinainen hävityksen kauhistus niiden kintereillä; mutta sulttaani ei siitä välittänyt. Hänhän oli antanut joukoilleen luvan ryöstää; mitenkäpä hän olisi voinut heitä hillitä, vaikka hän olisi sitä ehkä milloin tahtonutkin? Mutta veren, ruumiiden ja hävityksen näkeminen yhdessä voitonriemun kanssa ikään kuin saivat hereille kaiken hänen hurjuutensa, joka nyt valtasi ja vallitsi hänen sielunsa. Maltepen kukkulaa kirkastivat ilta-auringon viimeiset säteet, kun hän pysähtyi telttansa eteen.
Kapidshi-bashi Ferik astui häntä vastaan, kumarsi villaista neekeripäätään hänen edessään ja sanoi: "Korkea padishah, kuule orjaasi, ennenkuin astut jalallasi telttasi kynnyksen yli, sillä hirmutöitä on tehty, loukattu sinun luottamustasi ja sinun aarteitasi ryöstetty!"