Kun asia oli sovittu näin kauppamaisesti lähti Tillotson, suruttomasti väännellen harvoja viiksiään, kuunarin luo, jonka kannella vaan poikapahanen näytti askaroivan.
"Onko kapteeni Gething laivassa, poikaseni?" kysyi Tillotson ystävällisesti.
"Kajuutassa luultavasti", vastasi Henry ja osotti peukalollaan.
"Olisin halunnut tavata häntä", jatkoi herra Tillotson.
"Kernaasti minun puolestani", vastasi Henry.
Ihastuneena onnistumisestaan nousi herra Tillotson laivaan ja katseli huolettomasti ympärilleen.
"Olemme vanhat ystävät ukon kanssa", sanoi hän tuttavallisesti. "Mitä sinä poltat?"
"Palturia."
"Maistappa sikaaria", sanoi herra Tillotson, ottaen esiin sikaarikotelonsa. "Niiden ei pitäisi olla hullumpia."
Henry otti yhden ja haisti sitä tuntijan arvokkuudella. Herra Tillotson hiipi kajuuttaan.