"Miksikä ei?"
"Palattuaan laivaan ja huomattuaan minun olevan poissa, sähköittävät ne heti Lontooseen", sanoi vanha mies. "Minä en halua tulla kiinniotetuksi kuten rotta loukkuunsa."
"No mitä sitten aijotte tehdä?" kysyi Tillotson ällistyneenä.
"En ymmärrä. Parasta kai lähteä kulkemaan jalkaisin. Nythän on pimeä ja päivän sarastaessa voimme olla jo kahdenkymmenen penikulman päässä täältä."
"Niin! Voimmehan niin", sanoi Tillotson, jota ei ollenkaan huvittanut tällainen yöllinen pyhiinvaellusretki, "mutta niin emme sentään tee."
"Antakaa minun mennä yksinäni", pyysi vanha mies.
Tillotson pudisti päätään. "Ne tietysti ilmoittavat poliiseille teidän kulkevan maita mantereita", sanoi hän. "Kas niin! Minä kyllä tiedän, mikä on parasta. Matkustakaa junassa vaan."
"Sitä en tee", sanoi Gething itsepintaisesti. "Olitte erinomaisen ystävällinen varoittaessanne minua. Antakaa minun nyt mennä omia teitäni."
Tillotson pudisti päätään ja vilkasi muutaman metrin jälessä kulkevaa
Gloveria.
"Ah! Jos vaan uskoisitte minua", sanoi hän vakavana. "Lontoossa te olisitte varmimmassa turvassa."