Kapteeni Gething ajatteli. "Pienen matkaa 'Merilokista', yläpuolella,
on kuunari, joka luultavasti purjehtii yhden aikaan yöllä", sanoi hän.
"Olen muutaman kerran ollut työssä siinä ja laivuri, joka tuntee minut
Stroud-nimisenä, ottaa kyllä meidät mukaansa, jos te maksatte hyvin."
"Vartokaahan pari minuuttia, jotta saan tavarani asemalta", sanoi
Tillotson, haluten päästä neuvottelemaan päämiehensä kanssa.
"Varron tässä porttikäytävässä", sanoi kapteeni Gething.
"Mutta älkää juosko matkoihinne", varoitti Tillotson peloissaan. "Ellette tahdo matkustaa junassa, lienee kai parasta, että yritämme kuunarilla."
Hän läksi asemalle päin ja neuvoteltuaan kiireesti Gloverin kanssa, palasi hän levottomana porttikäytävään. Gething seisoi yhä pimeässä ja odotti kärsivällisenä kädet housuntaskuissa.
"Nyt olen valmis", sanoi Tillotson iloisena. "Parasta kun heti lähdemme merimatkallemme. Tiedätte kai tien kuunariin?"
Käännyttiin ympäri ja kapteeni Gething poikkesi vasemmalle, pienelle, likaiseen sivukaupunkiin vievälle kadulle. Täällä ei suinkaan ollut mikään kävelypaikka, mutta Henry, joka oli tullut rauhattomaksi ja lähtenyt ulos etsimään poistuneita, seurasi hämmästyneenä miehiä, saatuaan heidät silmiinsä eräässä kadun kulmauksessa.
Hänen kummastuksensa yhä suureni, kun kaupungin asuttu osa jäi selän taakse ja joen kylmä viima alkoi tuntua ohuen takin lävitse. Tie oli pimeä ja kuoppainen, mutta poika seurasi äänettömästi ja varovasti edellä kulkijoita, kunnes nämä pysähtyivät mädäntyneeseen laituriin kiinnitetyn kuunarin ääreen ja lyhyen neuvottelun jälkeen nousivat sen kannelle. Ei näkynyt yhtään ihmistä, mutta kajuutasta loisti valo ja miehet astuivat sisään.
Tunti tai kaksi kului ja muutamien tynnörien takana oleva pieni vakoilija vapisi vilusta. Tietämättömänä ystävällisestä keskustelusta kajuutassa, jonka tuloksena oli, että "Feben" kapteeni otti kaksi matkustajaa, jotka eivät olleet niin turhan tarkkoja ruoan ja mukavuuksien suhteen, ei poika uskaltanut jättää piilopaikkaansa. Kului vielä tunti. Pari matruusia tuli kaupungista, nousivat laivaan ja kiipesivät hyttiinsä. Joku kello löi yksitoista ja muutama minuutti senjälkeen sammui valo kajuutassa.
Poika odotti vielä neljännestunnin, mutta kun kuunarissa kaikki pysyi hiljaa ja pimeänä, hiipi hän äänettömästi sen kannelle. Kajuutasta kuului syviä kuorsauksia; poika hyppäsi takaisin laiturille ja juoksi minkä jaloista lähti takaisin "Merilokkiin."