"Oletteko häntä jo kauan etsinyt?" kysyi äiti.
"Useita vuosia", vastasi toinen, tarkemmin vastaustaan ajattelematta.
Vanha rouva huokasi osaaottavasti.
"Istukaahan", sanoi hän.
"Kiitoksia", sanoi laivuri ja istuutui varovasti sohvan syrjälle.
"Ette siis ole oikein varma nimestä", sanoi tyttö kylmästi.
"Se — se oli vähän Jacksonin tapainen", mutisi vieras. "Yhtähyvin se sentään taisi olla Blackson tai Dackson, vieläpä Snackson'kin — — sitä en uskalla mennä vannomaan."
Vanhan rouvan pää vaipui käsien varaan.
"Ehkä voisitte tietää jotakin minunkin miesraukastani", sanoi hän lopulta. "Hän katosi joku vuosi sitten ja kun te merenkulkijaa etsitte, luulin vihdoinkin saavani jotain tietoja hänestä."
"Tämä herrahan etsii aivan toista henkilöä, äiti", sanoi tyttö. "Sinä vaan suotta viivyttelet häntä."