"No, jos hän kerran useita vuosia on etsinyt", sanoi vanha rouva närkästyen, "niin näillä muutamilla minuuteilla ei suinkaan suuria voi aikaan saada."
"Ei! Tietystikään ei", sanoi Wilson, koettaen turhaan saada äänensä vakavammaksi. "Sanoitte miehenne kadonneen — — — tarkoitatte varmaankin että hän on ollut kauan poissa?"
"Viisi vuotta", sanoi vanha rouva, asettaen kädet ristiin polvelleen.
"Miten kauan sanoitte te etsineenne kapteeni Jacksonia?"
"Seitsemän", vastasi laivuri, kummastellen itsekin levollisuuttaan.
"Ja toivoanne ette vieläkään ole kadottanut?"
"En. En niin kauan kuin mailmassa vaellan", vastasi toinen ja tarkasteli mattoa lattialla.
"Niin minäkin ajattelen", sanoi vanha rouva päättävästi. "Ihmettelen hämmästystänne, hänet kerran ehkä tavatessanne."
"Molempain", sanoi tyttö.
"Siitä on viisi vuotta, toukokuussa — 20 päivä toukokuuta", sanoi vanha rouva, "kun minä viimeksi näin miesraukkani. Hän…"
"Äiti hyvä! Tuo ei suinkaan vierasta huvita", keskeytti tyttö.