"Varmaan kävelymatkalla maalle", kysyi hän laskien melkein tyhjän olutlasin kokin eteen.
Kokki myönsi.
"En sentään yksin huvin vuoksi", sanoi hän. "Liikun asioissa."
"Vai niin! Olette siis niitä koko maailman rahain kokoojia", sanoi isäntä leikillisesti. "Miten pitkälle aiotte?"
"Holebourneen", vastasi toinen.
"Onko tuttavia siellä?" kysyi isäntä.
"No, eipä juuri", sanoi kokki. "Etsin vaan erästä John Dunnia."
"Hänestä ette suuria hyödy", sanoi ulos tullut emäntä. "Hän on oikea erakko."
Kokki siristi silmiään ja hymyili pahantapaisesti.
"Hänessä on jotain kummallista", jatkoi emäntä. "Kukaan ei tiedä, mikä hän on, ja itse ei hän sitä myöskään ilmoita. Kun mies elelee sillälailla, huomaa heti hänen asioittensa olevan hullusti — ainakin minä huomaan."