"Niin olen aikonutkin", vastasi ensimäinen. "Ole hiljaa, senkin varas."
"Viekää hän yöksi sisälle ja sitokaa hyvin kiinni, minä kyllä huomen aamuna kuljetan hänet Wintonin poliisiasemalle. Se on vaarallinen sälli."
Koska kokkia ei uskottu itse kävelemään, kannettiin hänet miesvoimalla kyökkiin. Vaimo veti tulta rikkitikkuun ja sytytti kynttilän. Sitten aukaisi hän kaapin oven ja veti kokin kauhuksi esille ainakin kaksikymmentä syltä pitkän köyden.
"Paras ja varmin keino on sitoa hänet tuoliin", sanoi naapuri. "Muistelen isoisän kertoneen joskus tehneensä saman tempun jollekin roistolle."
"Se kyllä parasta lieneekin", sanoi vaimo tuumivana. "Mukavampikin hänen tuolissa on, vaikka ei suinkaan hän mitään sellaista ansaitsisi."
Miehissä nostettiin kokki suureen tammiseen tuoliin ja sidottiin kiinni, jotta kokkiparka tuskin voi hengittää.
"Kiinni sidottuaan antoi iso-isä roistolle jonkun kerran 'pääkuoreen'", sanoi naapuri ajattelevana kokkia katsellen.
"Niin, niin! Ne olivat niin raakoja siihen aikaan", sanoi kokki ennenkun toiset ennättivät vastata.
"Saadakseen vaan miehen pysymään paikallaan", selitti naapuri esitystään puolustellen.
"Kyllä tämä paikoillaan muutenkin pysyy", sanoi kanojen omistaja, tarkastaen vangin köysiä.