"Sanoin, ettei hän etsi rahtia", vastasi Henry.
"Sinä et siitä mitään tiedä?" sanoi perämies.
Henry siirsi jalkaansa, vaan ei vastannut.
"Sinä et siitä mitään tiedä?" toisti perämies.
Henry siirsi toista jalkaansa.
"Annappas, että toisen kerran kuulen sinun juttelevan esimiestesi asioista, niin katso eteesi", sanoi perämies terävästi. "Muista se!"
"Kyllä!" sanoi poika nöyränä. "Eihän ne minua liikutakaan."
"Mitkä ei sinua liikuta?" sanoi perämies välinpitämättömästi.
"Laivurin hommat", vastasi Henry.
Perämies kääntyi kiukuissaan ja kuultuaan tirskumista keittiöstä, meni hän sen ovelle ja jäi tuijottamaan kokkia — olento raukkaa, joka ei edes viittä minuuttia voinut hillitä tunteitaan. Lyhyessä ajassa huomasi hän keittiön kurjimmaksi luolaksi auringon alla ja kokin likaisimmaksi olennoksi, mikä milloinkaan oli ruokavaroja käsitellyt. Ilmoittaen kokille keksintönsä ja saatuaan tämän kunnon miehen tuskasta hikoilemaan, vetäytyi hän takaisin kannelle — ja miehistö sai uuden läksytyksen.