Nimittäen heitä hävyttömiksi, jos he vastasivat, pässinpäiksi, jos he vaikenivat, meni hän lopulta voitostaan varmana kajuuttaan. Miehistö puolestaan päästyään pahasta hengestään, alkoi vuorostaan ripittää Henryä.
"Olisit sinä minun poikani", sanoi Sam, hammastaan purren, "niin piiskaisinpa kun piiskaisinkin sinut, jotta tuuman alaa ei tervettä nahkaa ruumiissasi löytyisi."
"Ennen minä hirteen menisin, kuin sinun poikasi olisin", sanoi Henry varmasti.
Henryn isä oli monasti sanonut pojan tulevan äitiinsä, ja äidillä taas oli kieli sellainen, että koko Wapping sen tunsi, vieläpä etäisessä Limehousessakin oli se saavuttanut tunnustusta.
"Mitä arvon tunnetta tällaisessa laivassa voi vaatia, kun laivuri ei anna edes kajuutta-poikaa opettaa?" sanoi Dick synkkänä. "Pojalle itselle ääretön vahinko."
"Älkää minun tähteni surko, veljet", sanoi Henry rauhallisena. "Minä kyllä hoidan itse itseni. Ette koskaan ole nähneet minun tulevan laivaan niin 'täynnä', että hyttiin yrittäisin luukkua avaamatta. Ette koskaan ole kuulleet minun ostavan vääriä setelirahapakkoja. Ette koskaan…"
"Kuulkaas tuota lurjusta!" sanoi Sam purppuranpunaisena. "Totta totisesti, vielä kerran tulen onnettomaksi tuon nulikan tähden — —"
"Ellet sinä tule, tulen minä", murisi Dick, jolle puhe vääristä setelirahoista oli arka kohta.
"Henry!" huusi perämies, pistäen päänsä kajuutan ovesta.
"Tulen, tulen!" vastasi Henry. "Olipa harmi, etten voi viipyä kauvemmin", jatkoi hän kohteliaasti. "Mutta meillä on perämiehen kanssa vähän asioita keskenämme."