"Minun on käytävä muutamissa kauppapuodeissa", sanoi miss Gething.
"Hyvästi!"
Laivuri kohotti lakkiaan, teki kokokäännöksen ja lähti eteenpäin. Useat kerrat kääntyi hän ympäri, mutta miss Gething, tuntien paremmin miehet, kuin laivuri naiset, ei katsonut taakseen kertaakaan.
Neljännestunnin reippaasti käveltyään oli laivuri pienen tutun rakennuksen edessä, pudisti veden lakistaan ja kolkutti varovasti ovelle.
"Onko rouva Gething kotona?" kysyi hän kun ovi aukeni ja joku mies, pitäen kiinni ovenkahvasta, katsoi kysyvästi häneen. "Ei", kuului vastaus.
"Ellei teillä ole mitään vastaan, astun hetkeksi sisään odottamaan", sanoi laivuri, totellen silmänräpäyksellistä ajatustaan.
Toinen epäili, mutta vetäytyi kuitenkin syrjään ja antoi laivurin kulkea ohitsensa. Molemmat astuivat pieneen etuhuoneeseen. Rohkeudella, joka ihmetytti häntä itseäänkin, istuutui laivuri käskemättä tuolille ja alkoi nenäliinalla pyyhkiä housujaan.
"Luulen rouva Gethingin viipyvän pitemmän aikaa", sanoi toinen lopulta.
"Ei minulla ole mitään kiirettä, voin mainiosti odottaa jonkun minuutin", sanoi laivuri, joka halusta olisi istunut paikoillaan vaikka koko viikon.
Pyyhkittyään partansa ja viiksensä nenäliinaan muodosteli hän niitä sormillaan. Toinen katseli näitä toimia vastenmielisen levottomana.
"Ehkä saan sanoa terveisiä rouva Gethingille?"