"Kas niin! Kas niin!" puheli hyväntekijä ystävällisesti. "Ei mitään kiittelemisiä, ei ensinkään."
Sam tottelikin halusta, poistui vitkaan ja poikkesi kiukuissaan lähimpään puotiin ostamaan uusia nauhoja. Kokemuksesta viisastuneena pisti hän nyt osan uudesta varastostaan taskuunsa; kädessään vain kaksi paria astui hän seuraavaan kahvilaan.
Huone oli täälläkin väkeä täpötäynnä, mutta Sam työntäytyi joukkoon välinpitämättömänä tarjoten tavaroitaan, mutta sitä tarkemmin etsien kapteeni Gethingiä.
"Korjatkaa luunne täältä", sanoi närkäs tarjoilijaneiti keikauttaen niskaansa, huomattuaan Samin.
"Kyllä, kyllä minä menen, neiti", vastasi Sam häpeästä purppuranpunaisena. Tähän saakka olivat useimmat tarjoilijattaret kohdelleet häntä ystävällisesti, ja kapakoissa, joissa hän oli enemmän tunnettu, kutsuneet häntä herraksikin.
"Olette varmaan huonoissa varoissa?" kuului ääni, kun Sam kääntyi mennäkseen.
"Näen nälkää, sir", vastasi Sam luottaen vanhaan sananparteen: ulkomuoto pettää.
"Istukaa tänne", sanoi uusi ystävä iskien silmää tarjoilijattarelle.
Sam istui ja siunasi ajatuksissaan hyväntekijää sekä maksutonta kestitystä. Hänen silmänsä kiilsivät kiitollisuudesta — osaksi naurunhalustakin, kun toveri palasi tarjoilupöydän luota toisessa kädessä olutlasi, toisessa suuri limpun puolikas.
"Syö ystäväni", sanoi mies ojentaen leivän Samille. "Tuolla kyllä löytyy enemmänkin."