"Syökää tuo leipä tai kutsun poliisin ja annan vangita teidät", sanoi toinen ääntänsä korottaen. "Taidatte ollakin joku petturi. Missä on lupakirjanne?"
Tavalla joka parhaiten muistutti mielenvikaisuutta, puri Sam leipää ja koetti niellä, ryypäten aina palan päälle siemauksen vesiastiasta. Viiden minuutin kuluttua oli leipä vähentynyt yhtä monella suupalalla.
"Antakaa mennä vaan", sanoi antaja kiivaasti. "Minä en syö", sanoi Sam vimmoissaan, "vieköön minut vaikka piru, mutta minä en syö."
Toinen nousi ja meni ovelle. "Konstaapeli, tännepäin", sanoi hän levollisesti.
Samassa astuivat sisään Dick ja Henry, pudistivat päätään ja katselivat suruissaan leipä kourassa istuvaa Samia. Pitkä istuutui uudestaan tuolille ja nauroi katketakseen. Nyt selvisi asia Samillekin. Kiivaasti heitti hän Henryä kakulla päähän, ryntäsi kadulle ja päättäen lujasti että hän ei enää koskaan tarvitse kengännauhoja viskasi hän ne yli läheisen puutarha-aidan.
"Halloo, Sam!" kuului samassa ääni toiselta puolen katua. "Käykö hyvin?"
Sam pudisti mykkänä päätään.
"Sinä olet ryypännyt", sanoi kokki astuen yli kadun.
"En", sanoi Sam. Samassa sai hän mielestään mainion päähänpiston ja tarttui kokkia käsivarteen.
"Tuossa ravintolassa", sanoi hän vapisevalla äänellä, "on eräs ukko, josta minä en ollenkaan ole varma. Mitäs jos sinä menisit katsomaan sinne?"