Perämies hillitsi luontonsa, joskin suurella vaivalla.
"Ja mitä sitten kun 'hän' tulee?"
"Ei mitään", vastasi pieni noita päättävästi. — "Mitä te etsitte?", kysyi hän samassa levottomana, nähdessään perämiehen kohottavan sohvan kantta ja etsivän jotakin.
"Köyden pätkää", kuului vastaus.
"Miksi kysyitte minulta?" sanoi Henry, muuttuen yht'äkkiä onnettoman näköiseksi. "Se on totta! Ei hän mitään tee, — ei hän koskaan mitään tee, — katselee vaan."
"Mitä sinä oikein tarkoitat valheillasi?" kysyi perämies ja tarttui poikaa niskaan.
"Menkää itse katsomaan", sanoi Henry valittaen.
Perämies hellitti otteensa ja seisoi hetkisen ajattelevan näköisenä.
"Mene siivoomaan itsesi", sanoi hän yhtäkkiä terävästi. "Ja jos huomaan sinun valehdelleen, nyljen nahkasi elävänä."
Poika ei tarvinnut toista käskyä. Kuin tuuli hyökkäsi hän kannelle, nosti ämpärin vettä laivan syrjältä ja huolimatta miehistön pilapuheista alkoi pestä sellaisella innolla, millaista hänessä ei miesmuistiin muistettu.