"No, viruttaja! Mikäs nyt on?" kysyi kokki, voimatta hillitä uteliaisuuttaan.
"Mitä te tarkoitatte?" sanoi Henry arvokkaasti.
"Pesu ja kaikki tuo", sanoi kokki, yksinkertainen luonnonlapsi.
"Vai niin! Ettekö te sitten koskaan peseydy, likainen sika", sanoi poika nenäänsä nyrpistäen. "Mutta ymmärtäähän sen. Arvelette tulevanne ruuan laittamisesta tarpeeksi puhtaaksi."
Kokin koura puristautui nyrkkiin, ja huomaamatta ollenkaan toistavansa toisten sanoja, sanoi hän Samille tulevansa vielä kerran onnettomaksi tuon poikanulikan tähden.
"Menemme vähän perämiehen kanssa kävelemään, Sam", sanoi poika, sulloutuen merimiesröijyynsä. "Pitäkää silmänne auki älkääkä taas tehkö mitään tyhmyyksiä. Voittehan muun työn puutteessa auttaa 'kyökki-pelleä' patojen ja astiain puhdistuksessa. Mutta älkää tapanne mukaan rikkoko niitä. Kas niin! Älkää seiskö ja laiskotelko."
Perämiehen tulo esti Samin vastaamasta; hän jäi hiljaa seisomaan toisten viereen katsellen "parin" maallemenoa. Erityisesti huomattiin Henryn pään olevan tavallista pystympänä; tekikö sen sitten perämiehen seura vai tuo tavattoman puhdas naama, oli mahdoton päättää.
"Hiljempaa, — kulje hiljempaa", huohotti perämies hengästyneenä, pyyhkien punaista naamaansa vielä punaisempaan nenäliinaan. "Mihin sinulla sellainen kiire on?"
"Tulemme liian myöhään ellemme kiirehdi", sanoi Henry, "ja silloin luulette minun valehdelleen."
Perämies ei tehnyt suurempia vastaväitteitä ja matkaa jatkettiin samalla reippaudella, kunnes lopulta saavuttiin pienelle, vähäliikkeiselle kadulle Gravesendissä.