"Mitä sinulla on taskuissasi?" kysyi tyttö. "Omenia", vastasi Henry houkuttelevasti. "Ostin niitä kaupungista."
Tyttö otti pari kappaletta ja tarkasti niitä tyystin. "Olet paha ja kelvoton poika", sanoi hän ja purasi toista omenaa. "Mutta kyllä tulet saamaankin, sinä, kunhan miss Dimchurch tulee."
"Kuka miss Dimchurch on?" kysyi Henry, anteeksiannettavalla uteliaisuudella. "Opettajatar."
"Onko tämä koulu?"
Pieni tyttö nyökkäsi suu omenaa täynnä. "Onko täällä miehiäkin opettamassa?" kysyi Henry, teeskennellyllä välinpitämättömyydellä. Tyttö pudisti päätään.
"Sinä olet ainoa poika, minkä koskaan olen täällä nähnyt", sanoi hän iloisesti. "Kyllä sinä saat, sinä, kunhan miss Dimchurch tulee."
Joku painostava levottomuus putosi Henryn sydämeltä ja hän hymyili tyytyväisenä.
"Vanhoja mamselleja minä en pelkää", sanoi hän rauhallisesti, veti piipun taskustaan ja täytti sen.
Pienen tytön silmät loistivat ihastuksesta.
"Oi! Jos minäkin olisin poika", sanoi hän kaiholla. "Silloin en välittäisi mitään miss Dimchurchista. Oletko sinä merimiespoika?"