Ensimäiset vahanvalmistajat olivat jo nousseet ylös. Uteliaana kurkisti pää siellä ja toinen täällä käytävistä, tieto tästä tapahtumasta oli nopeasti levinnyt.
Silloin tuli kaksi upseeria kuningattaren kammioista. Maija tunsi kohta heidät, vakavina ja vaieten asettuivat he asentoonsa oven eteen puhuttelematta Maijaa. Pian oli kuningatarkin siis tuleva.
Hän tulikin, ilman hovisaattuettaan, vain parin palvelijan ja henkivartijainsa seuraamina. Nähdessään Maijan astui hän nopeasti tätä kohti ja huomatessaan, miten kiihkoisan näköinen ja miten kurjassa tilassa pieni mehiläinen oli, pehmenivät hänen vakavat ja ankarat piirteensä hieman.
»Sinulla kuuluu olevan tärkeä viesti tuotavana», hän sanoi rauhallisena. »Ken olet?»
Maija ei saanut heti sanaa suustaan. Vaivalloisesti sai hän lopulta sanotuksi vain:
»Herhiläiset!»
Kuningatar kalpeni, mutta säilytti mielenmalttinsa, ja se rauhoitti vähän Maijaa.
»Suurivaltaisin kuningatar», huudahti hän, »suokaa minulle anteeksi, etten noudata niitä velvollisuuksia, joita Teidän korkeutenne ja arvonne vaativat. Myöhemmin kerron kaikki, mitä olen tehnyt ja mitä sydämestäni kadun. Tänä yönä olen kuin ihmeen kautta pelastunut herhiläisten vankeudesta, ja viimeinen, mitä heiltä kuulin, oli päätös, että tänä päivänä aamun koitteessa hyökätään valtakuntamme kimppuun ja ryöstetään se.»
Sitä kauhistusta, minkä nämä pienen Maijan sanat herättivät kaikissa läsnäolijoissa, voi tuskin kuvailla. Kuningatarta seuranneet palvelijat puhkesivat äänekkääseen valitukseen, käytävän suussa seisovat upseerit aikoivat kauhusta kalpeina lentää hätyyttämään sotilaita. Adjutantti sanoi: »Herra siunatkoon!» ja pyörähti kerran ympäri, hän kun tahtoi yht’aikaa katsoa joka puolelleen.
Mutta todella suuremmoista oli nähdä, miten rauhallisesti ja malttiaan menettämättä kuningatar otti tuon hirveän tiedon vastaan. Hän kohottautui hieman ylöspäin, ja hänen asennossaan oli jotain, mikä pelotti kaikkia ja antoi samalla heille rajatonta luottamusta. Pieni Maija vapisi mielenliikutuksesta, noin valtavaa ylevyyttä hän ei mielestään ollut koskaan ennen nähnyt.