Vähitellen hiljeni melske. Pesän ulkopuolella olevien herhiläisten äänekkäisiin huutoihin ei tullut enää vastausta sisäpuolella olevilta tovereilta.
»He ovat kaikki kuolleet», sanoi herhiläispäällikkö tuskasta raivoisana ja huusi taistelevat ovelta takaisin. Hänen joukkonsa oli huvennut puoliin. Ja sinne saakka kuului mehiläispesän vihainen surina.
»Tässä on kavallusta takana», sanoi päällikkö taas. »Mehiläiset olivat valmistuneet hyökkäystä vastaanottamaan.»
Herhiläiset olivat kokoontuneet kuusen luo. Vähitellen oli aamu valjennut, aamurusko kultasi jo lehmusten latvat. Lintujen laulu kävi äänekkäämmäksi, ja kastetta laski maahan. Kalpeina ja taistelun kiihkosta vavisten seisoivat soturit päällikkönsä ympärillä, joka kävi ankaraa sisäistä taistelua, noudattaako ryöstöhaluaan vai viisauttaan. Mutta älysihän se, ettei tämä käynyt enää päinsä, että koko sen heimokunta oli vaarassa joutua tuhon omaksi. Ja vastahakoisesti ja kiukusta väristen kärsimänsä kunnianloukkauksen vuoksi se päätti lähettää lähettilään mehiläisten luo pelastaakseen pesään suljetut toverinsa.
Se valitsi viisaimmaksi tuntemansa upseerin ja huusi sitä nimeltä. Masentava äänettömyys oli vastauksena. Kutsuttu oli sisäänsuljettujen joukossa.
Silloin se valitsi nopeasti ja tuskaisena toisen, sillä äkkiä sen oli vallannut kauhea tuska soturiensa kohtalon johdosta, noiden, jotka eivät palanneet. Mehiläispesästä kuului kauas melua ja hälinää.
»Joudu nopeasti!» se huusi ja antoi rauhanneuvottelijalle valkoisen jasmininlehden käteen, »muuten tulee loppujen lopuksi tähän vielä ihminen, ja me olemme auttamattomasti hukassa. Sano niille, että me vetäydymme pois täältä ja jätämme heidän pesänsä ainaisiksi ajoiksi rauhaan, jos he luovuttavat meille takaisin vankina olevat toverimme.»
Lähettiläs kiirehti suorittamaan tehtäväänsä, heilutti portin edustalla valkoista lehteään ja laskeutui lentoluudalle.
Pian sai mehiläiskuningatar tiedon, että siellä oli lähetti, joka tahtoi neuvotella, ja valtijatar lähetti sinne adjutanttinsa. Saatuaan ilmoituksen, lähetti hän seuraavan vastauksen:
»Me mehiläiset luovutamme takaisin kuolleet, jos tahdotte ottaa ne mukananne. Vankeja ei ole otettu. Ne teikäläisistä, jotka ovat pesään tunkeutuneet, ovat kaikki surmatut. Lupaukseenne, että jättäisitte meidät rauhaan, emme usko. Voitte tulla takaisin, milloin teitä haluttaa, paremmin ei teille tule käymään kuin tänäänkään, ja jos nyt tahdotte jatkaa taistelua, löydätte meidät valmiina viimeiseen mieheen saakka.»