»Te olette sivistymätön», kivahti hän lopuksi. »Ettekö todellakaan ole koskaan katselleet ampiaista?»
»Miksi olisin semmoista tehnyt?» puheli vihreätakki. »Mitä kannattaa painaa muistiin eroavaisuuksia, jotka ovat vain mielikuvituksen tuotteita. Te lentelette ilmassa, pistätte kaikkia, jotka läheisyyteenne tulevat, ettekä osaa hyppiä. Aivan samanlaisia ovat ampiaiset. Missä siis on erotus? Hopsis!»
Ja taas se oli tiessään.
Mutta nyt lennän minäkin, ajatteli Maija.
Siinä se viheriämekko taas oli.
»Neitiseni», huusi se, »huomenna on pappilan puutarhassa kilpahypyt. Haluatteko vapaalipun päästäksenne katsomaan. Eukollani on vielä kaksi semmoista, kiitoskaupalla saatte toisen niistä. Toivon voittavani nykyisen rekordin.»
»Minua ei huvita mokomat hyppijäiset», sanoi Maija vähän harmistuneena.
»Sillä, joka voi lentää, on korkeammat harrastukset.»
Heinäsirkka nauraa virnisti, niin että luuli melkein kuulevansa sen naurun.
»Älkää luulko liian paljon itsestänne, neitiseni. Useimmat maapallon eläimet osaavat lentää, mutta harvat hyppiä. Teillä ei ole minkäänlaista ylenkatsetta ympäristönne elämästä. Jo ihmiselläkin voitte havaita halun hypätä korkealle ja sievästi. Aivan äskettäin näin, miten kirkkoherra hyppäsi melkein metrin korkeudelle herättääkseen kunnioitusta käärmeessä, joka mateli tien poikki. Hänen halveksumisensa kaikkea kohtaan, joka ei osannut hyppiä, meni niin pitkälle, että hän viskasi pois piippunsa, jota ilman ei pappi koskaan voi elää. Ymmärrättekö Te semmoista kunnianhimoa? — Olen tuntenut heinäsirkkoja, ne ovat kuuluneet omaan heimooni, jotka ovat voineet hypätä kolmesataa kertaa niin korkealle kuin he itse ovat pitkiä. Niin, nyt te ällistytte ettekä sano enää sanaakaan, vaan kadutte sydämenne pohjasta kaikkea, mitä vastikään sanoitte ja mitä kenties vielä aijoitte inttää. Kolmesataa kertaa niin korkealle kuin hyppääjä itse oli pitkä! Luulisitteko Te jonkun pystyvän semmoiseen? Ei edes maailman suurin eläin, norsu, voi semmoista hyppyä tehdä. No! Siinä Te nyt seisotte vaiti! Enkö sanonut, että tulette vaikenemaan!»
»Mutta miten ihmeessä minä voisin mitään sanoa, kun Te ette hetkeksikään taukoa!» huusi Maija.