»Puhukaa siis!» sanoi heinäsirkka ja sitten se huusi »hopsis» ja oli tiessään.
Silloin täytyi pienen Maijan harmistaan huolimatta taas vetää suunsa nauruun. Sillä tavalla ei ollut kukaan häntä vielä kohdellut. Niin paljon kuin heinäsirkan ilvehtivä käytös häntä kummastuttikin, niin ihaili hän kumminkin sen maailmankokemusta ja suuria tietoja. Ja vaikkei hän ollutkaan hyppimisestä samaa mieltä kuin se, niin oli hän silti ihmeissään kaikista niistä uusista tiedoista, joita hän oli tämän lyhyen seurustelun aikana saanut. Jos vihreänuttu olisi ollut hieman luotettavampi, olisi hän niin mielellään kysellyt siltä yhtä ja toista. Usein saavat todellakin sellaiset runsaimmin kokemuksia, jotka vähimmin osaavat niitä hyödykseen käyttää, arveli hän.
Ymmärsikö tuo heinäsirkka ihmisten kieltä, koska se tiesi heidän nimensä ja ammattinsakin? Sitä hän halusi siltä kysyä, jos se vielä kerran tulisi takaisin. Samoin sitä, mitä se tuumisi siitä, jos hän koettaisi käydä ihmisen luona tämän kodissa.
»Neitiseni!» kuului taas aivan hänen vierestään ja ruohonkorsi heilahti.
»Hyvä Jumala», sanoi Maija, »mistä Te taas tulette?»
»Ympäristöstä», sanoi heinäsirkka.
»Mutta sanokaa», huusi Maija, »hyppäättekö Te noin vaan millin tahansa tietämättä matkanne määrää, tuntematta paikkaa, mihin tulette?»
»Tietysti», sanoi heinäsirkka. »Kuinkas muuten? Voitteko Te sitten nähdä tulevaisuuteen? Sitä ei voi kukaan. Vain lehtisammakko voi sen, mutta se ei sano miten.»
»Mitä kaikkea Te tiedättekään!» huudahti pieni Maija. »Sehän on kerrassaan suuremmoista! Ymmärrättekö myös ihmisen puhetta?»
»Se on kysymys, mihin on vaikea vastata, neitiseni, sillä vielä ei ole todistettu, onko ihmisillä puhekieltä. He päästävät toisinaan ääniä, joiden inhottavaa soinnuttomuutta ei voi mihinkään verrata. Kaikesta päättäen he siten ilmaisevat ajatuksiaan toisilleen. Täytyy kumminkin myöntää, että he syvästi kaipaavat kykyä aikaansaada siedettäviä ääniä. Näin kerran kahden pojan ottavan ruohon sormiensa väliin ja puhaltavan siihen suustaan ilmaa, jolloin syntyi suriseva ääni, mikä ehkä hieman muistutti sirkan sirinää. Mutta huonompaa se oli paljon. Joka tapauksessa he tekevät parhaansa. Haluatteko vielä muita tietoja. Minä tiedän kyllä kaikenmoista.»