Hän hymyili uhkarohkeana ja iloisena ja otti syvän siemauksen mettä tulpanin kukasta.
Suuremmoista, ajatteli hän. Elämä on tosiaankin ihanaa.
Mutta jospa pikku Maija olisi aavistanut, miten monet vaarat häntä odottivat, niin varmasti hän olisi enemmän harkinnut asemaansa. Mutta hän ei aavistanut mitään ja pysyi päätöksessään. Pian voitti väsymys, ja hän nukahti. Kun hän heräsi, oli aurinko laskenut, ja maa oli verhoutunut hämärään. Hieman hänen sydämensä pampahteli, ja hitaasti hän kömpi pois kukasta, joka juuri sulkeutui yön ajaksi. Hän piilottautui erään vanhan puun latvukseen suuren lehden alle ja nukkuessaan hän ajatteli turvallisena:
»Enpähän vaan menetäkään rohkeuttani kohta alussa. Aurinko nousee taas, se on varmaa, Kassandra on sen sanonut. Nukutaan nyt vaan kaikessa rauhassa.»
Toinen luku.
PEPIN RUUSUMAJA.
Oli jo kirkas päivä, kun pieni Maija heräsi. Hänen oli hieman vilu siellä suuren vihreän lehden alla, ja aluksi olivat hänen liikkeensä hitaat ja kömpelöt. Hän piti kiinni lehtisuonesta ja räpytteli ja lepatteli siipiään, jotta ne tulisivat joustaviksi ja pölystä puhtaiksi. Sitten hän silitteli vaaleata karvaturkkiaan ja pyyhkäisi suuret silmänsä kirkkaiksi. Varovasti hän asteli jonkun askeleen eteenpäin, aina lehden reunalle saakka, ja katseli ympärilleen.
Ympäristön ihanuus ja aamuauringon loisto aivan häikäisivät hänet. Lehdet loistivat hänen yläpuolellaan kuin vihreä kulta, ja siinä, missä hän itse istui, oli vielä varjoisaa ja vilpoisaa.
Miten ihana onkaan maailma, ajatteli pieni mehiläinen.
Vähitellen muistuivat hänen mieleensä edellisen päivän tapahtumat, kaikki vaarat ja ihanuudet, mitä hän oli nähnyt. Mutta hän pysyi päätöksessään olla palaamatta mehiläispesään. Tosin rupesi sydän omituisesti sykkimään, kun hän muisteli Kassandraa. Mutta olihan sula mahdottomuus, että Kassandra vielä tapaisi hänet. Eikä hänestä ollut lainkaan hauskaa lentää aina edestakaisin, kantaa hunajaa tai valmistaa vahaa. Hän tahtoi olla onnellinen ja vapaa ja nauttia omalla tavallaan elämästä. Tuli sitten mitä tuli, sen hän tahtoi kestää. Niin kevytmielisesti Maija ajatteli, suureksi osaksi siitäkin syystä, ettei hänellä ollut minkäänlaista käsitystä kaikesta siitä, mikä häntä odotti.