»Tressilianiksi?» vastasi »Karhun» isäntä; »sangen arvokas nimi ja luullakseni Cornwallin perua; sillä näinhän hoetaan etelässä:
»Penistä, Treestä ja Polista
Tunnet miehen, joka on Cornwallista.
»Saanko siis esitellä: arvoisa herra Tressilian, kotoisin
Cornwallista?»
»Älkää sanoko enempää kuin Teille ilmoitin, hyvä isäntä, niin voitte olla varma siitä, ettette puhu muuta kuin mikä on totta. Miehellä saattaa kylläkin olla nimessään joku mainitsemianne kunnianarvoisia etutavuja, ja sittenkin voi hän olla syntynyt kaukana Pyhän Mikaelin vuoresta.»
Isäntä ei ajanut uteliaisuuttaan sen pitemmälle, vaan esitti herra Tressilianin sisarensapojan seurueelle, joka alkutervehdykset vaihdettuaan ja juotuaan siemauksen uuden jäsenensä terveydeksi jatkoi alotettua keskustelua, tuon tuostakin höystäen sitä kelpo kulauksilla.
II Luku.
Nuorta Lancelot-herraako tarkoitatte?
Venetsian Kauppias.
Isännän hartaasta kehoituksesta, jota vieraat meluten kannattivat, ilahutti mestari Goldthred vähän ajan kuluttua seuruetta tämänlaisella laulunpätkällä:
»Linnuista puiden ja pensaitten
Minä pöllön kiitosta laulan;
Malliksi sopii se parhaiten
Miehille kuivan kaulan.
Sillä kun päivää ei lännessä enää näy,
Kotipuulleen se kiirein ennättäy,
Sielläpä huuto ja nauru ja ilve käy!
Kun sade roiskuu ja yö on jo myöhäinen,
Veikot! Iloinen malja nyt pöllön iloisen!