"Tepä olette valloittavaa väkeä, te Woodstockin kosiomiehet", sanoi kuningas nauraen. "Jos nyt päähäni pälkähtäisi, kuten ranskalainen ehdottomasti menettelisi sellaisessa tapauksessa, paremman puutteessa haastella koreita puheita kuurolle akalle, jonka näin keittiössä, niin varmaankin ilmoitettaisiin minulle, että häneen on tohtori Rocheclifiellä ehdoton yksinoikeus?"
"Minua ihmetyttää teidän majesteettinne hyväntuulisuus", virkkoi Albert, "kun päiväkauden vaarojen, väsymyksen ja tapaturmien jälkeen jaksatte tuolla tavoin huvitella".
"Kamaripalvelija toisin sanoen toivottaa, että hänen majesteettinsa lähtisi makuulle? — No, pari sanaa vakavammista asioista, ja sitten olemme valmiit. Olen ollut täydellisesti sinun ja Rochecliffen ohjattavana — olen vaihtanut täksi kertaa valepukuni naisellisesta miespuoliseksi ja Hampshireen menemättä poikennut tänne. Vieläkö pidät sitä viisaampana menettelynä?"
"Luotan suuresti tohtori Rochecliffeen", vastasi Albert, "jolle tuttavuus hajallisten puoluelaistemme kanssa toimittaa mitä tarkimpia tietoja. Ylpeily väliensä laajuudesta ja hänen juoniensa ja vehkeittensä mutkikkuus teidän majesteettinne palveluksessa onkin hänelle ihan elämänsä ravintona, mutta tohtorin älykkyys vetää vertoja hänen turhamaisuudelleen. Pidän sitäpaitsi Joliffea tuiki taattuna. Isästäni ja sisarestani en tahtoisi virkkaa mitään; silti en suotta laajentaisi tietoa teidän majesteetistanne pitemmälle kuin on ehdottomasti välttämätöntä."
"Onko sopivaa minun", virkkoi Kaarlo miettivästi, "pidättää täyttä luottamustani Sir Henry Leeltä?"
"Teidän majesteettinne kuuli, miten hän oli järkkymäisillään hengettömäksi illalla — ei käy laatuun ilmoittaa hänelle äkillisesti sanomaa, joka tavattomasti kiihdyttäisi häntä."
"Totta kyllä; mutta olemmeko turvassa punatakkien vierailulta — niitä on Woodstockissa kuten Oxfordissakin?" kysyi Kaarlo.
"Tohtori Rochecliffe huomauttaa hyvinkin sattuvasti", vastasi Lee, "että on paras istua tulen lähellä, kun hormi savuaa, ja että kun Woodstock vastikään oli takavarikoitsijani hallussa ja sotamiehiä vieläkin oleksii lähistöllä, sitä epäillään vähemmin ja tutkitaan huolimattomammin kuin etäisempiä soppia, jotka saattaisivat näyttää lupaavan parempaa turvallisuutta. Sitäpaitsi", hän lisäsi, "Rochecliffe on kuullut kummallisia ja tärkeitä uutisia asiain tilasta Woodstockissa, ja ne ovat varsin suotuisia teidän majesteettinne piileskelylle palatsissa parin kolmen päivän aikana, kunnes keritään järjestää purjehdustilaisuus. Parlamentti tai laiton valtioneuvosto oli lähettänyt tänne takavarikon toimeenpanijoita, jotka heidän paha omatuntonsa — kenties joidenkuiden uskaliaiden kavalierien kirjeitten avulla — säikytti pois palatsihuvilasta, ja heillä ei liene suurtakaan halua tulla takaisin. Ja lisäksi vielä peloittavampi anastaja Cromwell on myöntänyt eversti Everardille valtuuden palatsihuvilan hallitsemiseen, ja hän on käyttänyt sitä ainoastaan toimittaakseen enonsa tänne takaisin, itse pitäen vartiota pikku kauppalassa, jottei Sir Henryä häirittäisi."
"Mitä! Mistress Alicen eversti!" kummeksui kuningas. "Se kuulostaa pahalta, sillä jos hän pidättääkin muut loitolla, niin etkö luule, master Albert, että hänelle ilmestyy satakin asiaa päivässä, poikkeillakseen itse tänne?"
"Tohtori Rochecliffe sanoo", vastasi Lee, "että Sir Henryn ja hänen sisarenpoikansa sopimus velvoittaa jälkimäisen pysyttelemään poissa palatsihuvilasta, ellei häntä kutsuta. Isäni muuten saatiinkin suostutetuksi lainkaan siirtymään Woodstockiin melkoisen työläästi; hänen taivuttamisekseen oli voimakkaasti vedottava niihin hyviin tuloksiin, joita se saattaisi tuottaa teidän majesteettinne asialle. Mutta olkaa varma siitä, että hän ei hevillä lähetä kutsumusta everstille."