"Ei mikään, teidän majesteettinne", vastasi Lee. "AjatteIin vain teidän majesteettinne viimeöisiä kysymyksiä ja mitä eri mahdollisuuksia on olemassa teidän majesteettinne turvallisuuden joutumisesta vaaraan aavistamattomien sattumien johdosta. Senvuoksi aioin lähteä näin varhain sekä neuvottelemaan tohtori Rochecliffen kanssa että pitämään sellaista tähystystä kuin tulee paikassa, missä tällähaavaa talletetaan Englannin tulevaisuutta. Minun lienee pakko pyytää teidän majesteetiltanne oman turvallisuutenne nimessä, että hyväntahtoisesti alennutte telkeämään oven omalla kädellänne minun mentyäni."
"Äh, älä puhu majesteetille, taivaan tähden, hyvä Albert!" vastasi kuningas-poloinen, yrittäen turhaan saada osittain ylleen vaatteitaan, astuakseen lattian poikki. "Kun kuninkaan ihokas ja housut ovat niin riekaleina, että hän ei pysty sen paremmin löytämään tietä niihin kuin hän olisi kyennyt samoamaan Deanen metsän halki ilman opasta, niin totisesti pitäisi tulla loppu majesteetista, kunnes se sattuu pääsemään parempaan asuun. Sitäpaitsi on olemassa se mahdollisuus, että tuollaiset suuret sanat puhkeavat esille huomaamatta, kun likellä saattaa olla vaarallisia kuulijoita."
"Käskyänne totellaan", sanoi Lee, joka oli nyt saanut avatuksi oven. Kuningas oli laahustanut pitkin lattiaa surkean järjestymättömästi pukeutuneena telkeämään sitä hänen jälkeensä, ja niin läksi Lee, varoittaen häntä millään muotoa avaamasta kenellekään, ellei hän tai Rochecliffe puhuisi ulkopuolelta.
Albert läksi sitten etsimään tohtori Rochecliffen huonetta, joka oli tunnettu ainoastaan hänelle itselleen ja uskolliselle Joliffelle. Se oli eri aikoina suonut kätköpaikan tuolle vakaalle kirkonmiehelle, kun hänen rohkea ja puuhakas luonteensa oli taas johtanut hänet mitä laajaperäisimpiin ja uhkarohkeimpiin vehkeisiin kuninkaan hyväksi ja saanut vastapuolueen tiukasti etsiskelemään häntä. Viime aikoina oli häntä herjetty ollenkaan tavoittelemasta, sillä hän oli viisaasti vetäytynyt pois juontensa näyttämöiltä. Worcesterin tappion jälkeen hän oli kuitenkin ollut jälleen liikkeellä ja toimeliaampana kuin koskaan. Ystävien ja asiamiesten välityksellä hän oli ohjannut kuninkaan kulun Woodstockia kohti, vaikka hän vasta juuri tämän saapumispäivänä kykeni lupaamaan hänelle turvallisen vastaanoton ikivanhassa maahovissa.
Albert Lee oli kyllä kunnioittanut touhuavan ja juonittelevan kirkonmiehen lannistumatonta uljuutta ja kerkeätä neuvokkuutta, mutta hän ei mielestään ollut saanut tältä kylliksi varmuutta, vastatakseen muutamiin viimeöisiin kysymyksiin niin täsmällisesti kuin kuninkaan turvallisuuden kaitsijan olisi pitänyt kyetä. Hänen tarkoituksenaan oli nyt omakohtaisesti mahdollisuutta myöten tutustua noin tärkeän asian eri puoliin, kuten pitikin miehen, jolle oli joutumassa kovin suuri vastuu.
Hänenkään paikallistuntemuksensa olisi tuskin riittänyt löytämään tohtorin salaista kamaria, ellei hän olisi vainunnut tietänsä paistetun metsänriistan herkullisen hajun mukaan. Hän samosi pitkin pimeitä käytäviä, asteli ylös ja alas joitakuita varsin hyödyttömiä portaita, tunkeusi kaappien ja laskuluukkujen läpi, kunnes viimein päätyi jonkunlaiseen kaikkein pyhimpään, missä Joceline Joliffe palveli kelpo tohtoria juhlallisella linnunpaisti-aamiaisella; tähän kuului myös kolpakollinen rosmariinin vesalla hämmennettyä vehnäolutta, jota tohtori Rochecliffe piti mieluisampana kuin mitään väkeviä juomia. Hänen vieressään istui Bevis lakaisten lattiaa hännällään, kuolaten ja näyttäen herttaiselta, eineen tenhoisan tuoksun liikuttamana siinä määrin, että sen luontainen arvokkuus oli kerrassaan järkkynyt.
Asunnokseen oli tohtori varustanut kahdeksannurkkaisen kammion, jonka seinät olivat hyvin paksut; näiden sisään oli sommiteltu pääsyteitä, jotka johtivat monille suunnille ja olivat yhteydessä rakennuksen eri osain kanssa. Hänen ympärillään oli asekääryjä ja lähellään pieni tynnyri, joka nähtävästi sisälsi ruutia. Pöydällä oli useita paperikimppuja ja lappusia, joille oli merkitty monenlaisten salakirjoitusten selityskaavioita. Myöskin näkyi hänen vieressään pari kolme kuvamerkeillä piirreltyä paperisuikaletta, jotka Albert otaksui syntymähetken tähtiasennoista laadituiksi kohtalonennustuksiksi, ja muutamia koneistokaavoja, sillä tohtori Rochecliffe oli etevä keksijäkin. Huoneen irtaimistoon kuului niinikään monenlaisia työkaluja, naamioita, levättejä, salalyhty ja valikoima vaikeasti kuvattavia kapineita, joita tarvittiin vaarallisten aikojen uskaliaan vehkeilijän ammatissa. Pistipä myös silmään eri maiden kulta- ja hopearahoja sisältävä lipas, joka oli huolimattomasti jätetty auki, ikäänkuin olisi se ollut tohtori Rochecliffen vähäpätöisimpiä tavaroita, vaikka hänen olonsa yleensä ilmaisivat niukkoja elantosuhteita, kenties suoranaista köyhyyttäkin. Hengenmiehen lautasen vieressä oli raamattu ja rukouskirja sekä joitakuita arkkeja korjauslukua, kuten niitä ammatillisesti nimitetään, näköjään juuri painokoneesta tulleina. Hänen kätensä ulottuviin oli lisäksi asetettu vankka skotlantilainen väkipuukko, ruutisarvi ja musketti sekä sievä pari taskupistooleja. Tämän sekalaisen kokoelman keskellä tohtori istui syöden aamiaistaan hyvällä ruokahalulla, yhtä vähän välittäen ympäristönsä vaarallisuutta ilmaisevista varustuksista kuin työmies, joka on tottunut ruutitehtaan alituiseen uhkatilaan.
"Kas vain nuorta herraa", hän sanoi nousten seisaalle ja ojentaen kätensä, "oletko tullut murkinoimaan kanssani hyvässä toveruudessa vai tärvelemään ateriani tänä aamuna, niinkuin epäaikaisilla kysymyksilläsi jo illalliseni pilasit?"
"Haukkaanhan kanssanne peräti mielelläni", vastasi Albert, "ja jos suvaitsette, tohtori, tahtoisin tehdä muutamia kysymyksiä, jotka eivät tunnu aivan epäaikaisilta".
Niin sanoen hän istuutui ja autteli tohtoria varsin tyydyttävään suoriutumiseen sorsaparista ja tavikolmosesta. Bevis oli hyvin kärsivällisesti ja mielistelevän nöyrästi pysynyt alallaan ja sai nyt osuutensa vatkulista, joka oli tuotu hyvinvarustetun pöydän täydennykseksi, sillä useimpien jalorotuisten koirien tavoin se hyljeksi vesilintua.