"Ole varma siitä, että me käytämme tuota mieletöntä kiihkouskoa hänen ilkeän viekkautensa harhaannuttamiseen. Lapsikin voi taluttaa karjua, jos älyää kiinnittää narun elukan kärsärenkaaseen", vastasi tohtori.
"Te saatatte pettyä", epäili Albert. "Tänä aikana on ilmestynyt monia sellaisia kuin tuo mies; heidän käsityksensä hengellisestä ja ajallisesta maailmasta ovat niin erilaisia, että muistuttavat karsaasti katsovan miehen silmiä, joista toinen vinossa ja vääntyneenä ei näe muuta kuin nenän pään, mutta toinen päinvastoin tähystää tiukasti ja terävästi kaikkialle, mihin sen huomio suuntautuu."
"Mepä panemme tilkun ummistamaan parempaa silmää", tuumi tohtori, "ja hän saa tarkkailla ympäristöä ainoastaan vajavalla näkimellään. Tiedätkös, tuo mies on aina nähnyt suurimman määrän ilmestyksiä ja kaikkein kamalimmat aaveet; hänellä ei ole kissankaan rohkeutta sellaisissa seikoissa, vaikka hän on kylläkin rivakka puolestaan, kun näkee edessään kuolevaisia vastustajia. Olen asettanut hänet Joceline Joliffen hoivaan; tämä kun oikein ahtaa häneen sektiä ja kummitusjuttuja, ei hän kykenisi tietämään, mitä tapahtuu, vaikka julistaisit kuninkaan hänen läsnäollessaan."
"Mutta minkätähden pidetään sellaista miestä täällä lainkaan?"
"Älähän huoli, hän edustaa sotamajailua jonkunlaisena arvoisain herrojensa lähettiläänä, ja me olemme turvassa kaikelta tunkeilulta niin kauvan kuin he saavat täydelliset tiedot Woodstockista Taatun Tomkinsin välityksellä."
"Tunnen Jocelinen rehellisyyden hyvin", sanoi Albert, "ja jos hän voi saada minut vakuutetuksi siitä, että hän pystyy tarkoin pitämään silmällä sitä miestä, tahdon sikäli luottaa häneen. Hän ei tosin tiedä, kuinka paljon on pelissä, mutta jo minunkin henkeäni uhkaava vaara riittää kyllä kannustamaan hänet valppaaksi. — No niin, minä jatkan: Entä jos Markham Everard tulee tänne vastuksiksemme?"
"Meillä on hänen sanansa poissaolon vakuutena", vastasi Rochecliffe, "ystävän välityksellä annettu kunniasana. Pidätkö luultavana, että hän rikkoo sen?"
"Katson sen hauelle mahdottomaksi", vastasi Albert, "ja arvelen lisäksi, estä Markham ei käyttäisi pahoin mitään tietoonsa osuvaa. Mutta Jumala kuitenkin varjelkoon meitä joutumasta näin peräti kalliissa asiassa sellaiseen pakkoon, että meidän olisi luotettava kehenkään, joka on koskaan esiintynyt parlamentin puolella!"
"Aamen!" toivotti tohtori. "Ovatko epäilyksesi nyt vaiennettuja?"
"Minulla on vielä moite lausuttavana", ilmoitti Albert, "sitä hävytöntä hurjastelijaa vastaan, joka kavalieriksi itseänsä kehuen työntyi seuraamme eilen illalla ja voitti puolelleen isäni sydämen tarinalla Brentfordin valtauksesta, jota se veijari ei kaiketikaan ole edes nähnyt."