"Voidaanko osoittaa mitään turvallisempaa menettelyä. Minua surettaa sanoa, että kysymyksen täytyy olla pelkkää suhteellista vertailua. Ehdoton turvallisuus on joka taholla mahdoton, surkeata kyllä. No, minä sanon, että Woodstock nykyisen saartonsa ja vartioimisensa perusteella on verrattomasti suotavin kätköpaikka."
"Riittää", mukautui Albert; "luovutan teille sen pulman, koska tuntemuksenne on tuollaisissa tärkeissä asioissa likeisempi ja laajempi kuin minun voi olla, puhumattakaan iästänne ja kokemuksestanne".
"Siinä teet hyvin", vastasi Rochecliffe, "ja jos muut olisivat toimineet yhtä suuresti epäillen omaa tietämystänsä ja luottaneet päteviin henkilöihin, olisi aikakausi hyötynyt enemmän. Täten ymmärrys sulkeutuu varustukseensa, ja äly vetäytyy korkeaan torniinsa." (Hän katseli itsetyytyväisen näköisenä ympärilleen.) "Viisas mies näkee myrskyn tulon ja piiloutuu."
"Tohtori", sanoi Albert, "palvelkoon ennakkonäkemyksemme muita, paljoa kallisarvoisempia kuin on kumpainenkaan meistä. Sallikaa minun kysyä teiltä, oletteko tarkoin punninnut, pitäisikö tärkeän hoidokkimme jäädä perheen seuraan vai vetäytyä johonkin salaisempaan rakennuksen soppeen."
"Hm!" tuumi tohtori hyvin miettiväisenä. "Luullakseni hän on parhaiten turvassa Louis Kerneguynä, pysytellen visusti sinun likelläsi —"
"Pelkään käyvän välttämättömäksi", lisäsi Albert, "että minä vakoilen hiukan ulkosalla ja näyttäydyn jollain etäisellä paikkakunnalla, jottei tultaisi hakemaan minua täältä ja löydettäisi jalompaa riistaa".
"Älähän keskeytä minua — pysytellen visusti sinun likelläsi tai isäsi seurassa, Victor Leen huoneessa tai sen lähellä, hän kun pääsee sieltä vaivattomasti pujahtamaan pakoon, jos vaara uhkaa. Tämä suunnitelma näyttää minusta toistaiseksi parhaalta; toivon saavani tietoja aluksesta tänään — viimeistään huomenna."
Albert Lee jätti hyvästi toimeliaalle, mutta itseluuloiselle miehelle, kummeksien ajatuksissaan, että tällainen salajuonittelu oli tohtorille käynyt nähtävästi mieliurheiluksi kaikesta siitä huolimatta, mitä runoilija on sanonut salaliiton sommittelemisen ja suorittamisen välitaivalta ahdistavista kauhuista.
Tohtori Rochecliffen pyhäköstä palatessaan hän kohtasi Jocelinen, joka tavoitti häntä huolestuneesti. "Nuori skotlantilainen herrasmies", ilmoitti metsän väri ja salamyhkäisenä, "on noussut vuoteeltaan, ja kuullessaan minun astuvan ohitse hän kutsui minut huoneeseensa".
"No, käyn tapaamassa häntä pian", vastasi Albert.